sunnuntai 31. tammikuuta 2016

SUNNUNTAIN KAHVIPÖYDÄSSÄ



Sunnuntai, viikon viimeinen ja tällä kertaa myös kuukauden viimeinen. Vuoden ensimmäinen kuukausi on eletty, eikä se niin pitkältä tuntunutkaan kuin monesti annetaan ymmärtää. Tammikuuta moititaan ehkä ihan suotta. Eikä kai se ole tammikuun vika, että (toivottavasti) vuoden kylmimmät päivät sattuivat siihen?

Sunnuntaina istuskelin keittiössä leivinuunin edessä kahvia siemaillen. Katselin ikkunasta ja suoritin omanlaistani pihabongausta. Näin ainakin närhen, tali- ja hömötiaisen sekä punatulkkuja. Myöhemmin päivällä bongasin myös "kaverini" mustarastaan, jonka olen nimennyt Mustiksi. Ihailtavan touhukkaita olentoja nuo siivekkäät.

Sunnuntaina siivosin. Ihanuutta on juuri imuroidut ja luututut lattiat sekä uudelleen järjestelty keittiön työtaso ja pöytä.

Sunnuntaina ulkoilin. Vedin keuhkoni täyteen raitista ilmaa, kuuntelin metsän ääniä. Nerikin nautti, kun lenkille ei tarvinnut pukea edes manttelia. Ruskakin oli mukana ja löysi jäniksen.

Sunnuntaina mies paistoi banaanilettuja ja keitti kahvit. Lettujen kavereina pöytään katettiin myös itsekeitettyä mansikkahilloa, lauantai-iltaista lohitahnaa, hapankorppuja sekä appelsiinilohkoja. Aika loistava sunnuntain kahvipöytä, uskaltaisin sanoa.

Iloista alkavaa viikkoa murmelit! xx





lauantai 30. tammikuuta 2016

KOSKA NAINEN VOI

Säähän se taas puhuttaa. Huonounisuus puhuttaisi myös, mutta säästä tuntuu olevan huomattavasti helpompi jutella. Jotenkaan ei huvita puhella katkonaisesta unesta ja jatkuvasta heräilystä, kun siitä on jo kärsinyt koko yön (viikon). Tarkoituksenani on kyllä pureutua tuohonkin asiaan tässä ihan piakkoin, mutta ei nyt.




Mutta se sää. Luontoäiti tuntuu muuttuvan mieltään niinkuin nainen vain voi - laidasta toiseen. Kaunis, pakkasen huurruttama maisema on tipotiessään, sen on korvanneet ylläriliukkaat tiet, lätäköt ja sohjolumi. Pimeään vuorokauden aikaan se pimeys tuntuu normaaliakin tiheämmältä. Vaikka en minä siitä liaallisesta pakkasestakaan välittänyt, mutta ei nämä loskakelitkään varsinaisesti naurata.

Tässä sitä vaan vaahtoan säästä, vaikka olen aina vähän salaa ajatellut, että on vähän kömpelöä jutustella koko aiheesta. Mutta toisaalta taas, miksi? Meillä on neljä vuodenaikaa, mikä tekee meistä eräällä tapaa onnekkaita - lopulta kuitenkin. Sään vaihtelut on tuntuvia ja luonto ympärillämme ihan erilainen vuodenaikojen mukana. Sää ja lämpötila vaikuttaa elämäämme oleellisesti, halusimme tai emme. Se vaikuttaa pukeutumisen, asuntojen lämmittämisen ja ihan mielialankin kautta. Säistä riippuu satojemme onnistuminen, mikä taas vaikuttaa maamme tarpeeseen ostaa elintarvikkeita ulkomailta. Sää vaikuttaa enempi kuin monesti tulemme ajatelleeksi. Ei kai siitä puhuminen silloin niin tyhmää voi olla?






On nyt kyllä ihana auringonpaiste - ehkä jo hieman keväinen näin ikkunan läpi tunnusteltuna. Mukavaa viikonloppua!

peeäs. Oletteko huomanneet postauksien loppuun ilmestyneen sydämen? Klikkaa ruutua sydämen vieressä, jos tykkäät jutusta. Arvostaisin sitä todella. ❤️

Kuvat pakkasjaksolta Puumalasta.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

2 x KUORET






Jo aikana ennen vuoden vaihdetta ja Joulua, etsiskelin puhelimeeni suojakuorta tai koteloa. Haussa oli "kannellinen" yksilö, mutta nahkaisena sellaista ei tuntunut nyt löytyvän. Siis sellaista, jonka olisin kelpuuttanut. Sitten jonkin vahingon kautta törmäsin suomalaiseen Nunuco Design Companyyn. Sieltäpä parin klikkauksen jälkeen saapui kotiin soma pikkupaketti, jossa oli kuoret puhelimeeni sekä passilleni.

Herkullisia värejä, kauniita kuvia, käsin maalattuina puhelimen kuoriin, vihkon ja kalenterin kansiin, postikortteihin. Suosittelen, jos haluat päiviisi piristystä ja väriä. Ihanaa, että Suomesta löytyy myös tällaista osaamista. Etsintä on päättynyt, haluaisin vaan useammat...

peeäs. kaupasta on nyt saatavilla ihania Ystävänpäivä- kortteja. ;)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

PIENET TÄRKEÄT





Ehkä liian usein tulee kiinnitettyä huomiota vain paketin sisältöön, eikä niinkään pakettiin itseensä. Kun eräänä iltana avasin pakettia, joka sisälsi uusimmat kosmetiikkaostokseni, suupielet kääyntyivät hymyyn. Pahvilaatikosta paljastui söpöin paketti ainakin hetkeen!

Pienistä asioista on hyvä iloita ja nauttia, tämä oli sellainen. Ehkä sen tekivät kauniit, yksinkertaiset värit, viehkot vinoraidat tai vaaleanpunainen paperinaru. Tai ehkä se oli se yllätys, jonka paketointi sai aikaan. Tai ajatus siitä, että joku on omin kätösin pakannut tavarani nättiin paperiin, ajatuksenaan ilahduttaa paketin saajaa. Pitää vain muistaa pitää mieli avoimena pienille asioille, niillä voi olla suuren suuri merkitys.

Paketin sisältöön palataan vähän myöhemmin, kunhan ehdin tutustua siihen hieman. Mistä tämä söpö paketti sitten on peräisin? - Hetki kauneudelle- verkkokaupasta. Ensikosketukseni kauppaan on siis vähintäänkin soma. Postaus on spontaani kiitos kaupalle päiväni ilahduttamisesta ja muistutus meille kaikille, miten pienillä asioilla on väliä.

Iloa alkavaan viikkoon, olette tärkeitä. :)


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

VOIKO HUOMENNA OLLA VAAN KESÄ




En voi sille mitään, mutta tämä pakkanen täyttää tällä hetkellä pääni ja jäädyttää ajatuksen kulun. Kolmekymmentäyksi(!) astetta pakkasta ei juuri houkuta jättämään kotiaan ja suuntaamaan tien päälle ja töihin. Se ei houkuta mihinkään, paitsi ehkä haaveilemaan lämpimästä aurinkolomasta.

Päätään nostelevasta matkakuumesta ja totaalikyllästymisestä pakkasiin, kertonee sekin ilmiö, että olen alkanut nähdä kummia. Jäisillä rannoilla taivasta kohti kurottelevat, jäähilepuvussaan nuokkuvat kaislatkin muistuttavat mielestäni aivan selvästi pitkäkaulaisia ja hoikkakinttuisia flamingoja, jotka kahlailevat matalassa vedessä. Kevyt pakkaslumi marjanvarpujen päällä taas näyttää elähdyttävästi maisemalta lentokoneen ikkunasta, pumpuliselta pilvimatolta.

Taidan olla hiukan tärähtänyt.

Sitten on lähes rikollista, että ulkona on kaikesta huolimatta ihan sairaan kaunista. Miten noin luotaantyöntävä, ongelmia aiheuttava ja jopa hengenvaarallinen, näyttää niin kauniilta? Ja miksen voisi ottaa lintulautamme vakioasiakkaita sisälle lämpimään? Voin vain kuvitella, miten rankkaa pitkään jatkuva kylmyys on niille. Pihapiiriimme talveksi jäänyttä mustarastasta ei ole näkynyt nyt pariin päivään...

Päivän toive: voiko huomenna olla vaan kesä?






maanantai 18. tammikuuta 2016

LEHTIJUTTU





Eikö ketään muuta jo kyllästytä nää tulipalopakkaset? Miulle kyllä alkas riittämään. Sillä välin, kun ollaan pakkasta karussa peittojen alla, visusti sisätiloissa, voi lukaista vaikka meidän Martasta kertovan parin aukeaman jutun uusimmasta Koiramme- lehdestä (Koiramme 1-2/2016). Toimittaja pyörähti meillä ennen Joulua ja nyt on lehti ulkona! 

Vaikka mies on ansaitusti jutun haastateltu, niin koin homman varsin mielenkiintoiseksi. Toimittajan työ kiinnostaa. Vieläpä, jos olisi niin onnekas, että pääsisi työskentelemään juttujen parissa, jotka oikeasti kiinnostavat itseä. No, saahan sitä haaveilla. Lehdestä löytyy kuitenkin pari meikäläisenkin kuvaamaa ruutua, mistä tietysti ilahduin kovin. Ne on ne pienet asiat. Ihanaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

KASARIKEITTO MATIKASTA

Mihin kummaan aika ihmisen elämässä oikein valuu? Sitä mietin tässä iltana eräänä, kun tartuin lusikkaan illalla puolikymmenen tietämillä. Olin juuri aloittamassa päivän iltaruokailua, puolikymmenltä illalla. Epäilin miehelle jo kokkausvaiheessa, että tästä keitoksesta ei ehkä tulisi varsinaista hittiä kohdallani.

Matikkakeittoa nimittäin syötiin silloin kun olin pieni tyttö. Kun asuttiin kerrostalon kolmannessa kerroksessa, ja jonka isoveljeni huoneen ikkunasta näkyi tien toisella puolella sijaitseva R-kioski sekä taempana siintävä Saimaa. Silloin 80-luvulla. Silloin äitiliini keitti matikkakeittoa, jonka isi oli sieltä Saimaalta verkoilla kalastanut. Se matikkakeitto oli hyvää, koska sen oli valmistanut äiti.

Lusikoidessani sitä keittoa nyt omassa keittiössäni, tunsin siinä kuitenkin jonkinasteista nostalgisuutta. Vaikka kalan toikin naapurin setä, joka kylläkin oli itse otuksen verkoilla pyytänyt  - Saimaalta tietysti, vaikkakin hieman toisaalta siihen 80-lukuun verrattuna. Oma mies käsitteli kalan ja nylki sen oikeaoppisesti, kuten matikka kuulemma kuuluu. Minä keitin keiton netistä etsimääni ohjetta hieman mukaillen - tai sanotaan yksinkertaistaen, sillä ruokakaapista uupui aika moni ainesosa, joita ohjeessa lueteltiin.




Keitto oli puuttellisista ainesosista huolimatta ihan jees. Kasarihenkeen ei ehkä kuulunut liemeen sotkemani ruohosipulituorejuusto, mutta makua se keitokseen toi kuitenkin mukavasti. Matikkakeitosta ei ehkä siitäkään huolimatta tullut sitä hittiä kohdallani, mutta mielenkiintoista oli huomata, kuinka vahvoja mielleyhtymiä ja muistoja ruoka saattoi mieleeni palauttaa. Eikä ole poissuljettua ajatella keittävänsä keittoa uutta satsia, jos vaan sattuu matikka kohdalle uimaan! Suosittelen kokeilemaan, saattaa jopa yllättää, vaikka mateen ulkonäkö voikin hieman ällöttää. :)

Olisi hauska kuulla, onko teillä jotain vastaavaa "lapsuusajan" ruokaa? Tai tuoko jokin tietty ruoka muistoja tai mielleyhtymiä johonkin tiettyyn juttuun?

tiistai 12. tammikuuta 2016

NOKKOSSUIHKE & VINKKIVIITONEN


Viime aikoina olen ollut entistä enempi kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Lienee ihan luonnollinen jatkumo henkilökohtaiselle viherpiiperrykselleniPurkkiarsenaaliini onkin päätynyt muun muassa Mádaran Nokkossuihke, jota on tituleerattu "joka paikan" suihkeeksikin. Vegaanisen suihkeen tarkoitus on rauhoittaa sekä kosteuttaa ihoa päivittäisessä käytössä, missä ikinä sitä tarvitseekaan.


Kuivaihoisena ja kaikenlaisiin suihkeisiin vähän turhankin innokkaasti suhtautuvana, nokkossuihke kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Suihkeet ovat mielestäni aina kiinnostavia. Noh, kuinkas kävikään? Olin jo etsimässä mokomalle tökötille uutta kotia, koska en osannut käyttää sitä! Pirskauttelin sitä toistuvasti silmään, milloin suuhun, korvaan tai nenään. Tekniikka on siis ollut hakusessa jo tovin.

Koska suihketta niin monikäyttöiseksi on kehuttu, aloin käyttää sitä päänahkaan. Kyllä. Päänahkani nitisee kuivuuttaan, varsinkin kylmänä vuoden aikana. Asian huomaa välillä liiankin selvästi ohimoille ja etuhiuksien sekaan ilmestyvästä hilseestä. Vaikka käytän kosteuttavia tuotteita hiusten hoidossa, silti. Nokkossuihke kosteuttaa myös päänahkaa ja se on ainakin itselleni niin kevyt, ettei hiukset suihkuttelusta rasvoitu, mutta hilseily on vähentynyt! Lisäksi olen ollut tekevinäni huomioita aineen taltuttavasta vaikutuksesta pakkasen sähköistämiin kutreihin. Tämä tutkimus on vielä hieman kesken tosin.

Meillä useimmilla on jotain opittuja tai itse oivallettuja kauneuskikkoja, eikä tuotteet aina päädy ainoastaan siihen nimenomaiseen tarkoitukseen, joihin ne on alunperin kehitetty. Tässä yksi omistani.   Ehkä opin vielä suihkuttelemaan sitä kasvoillekin silmien sun muiden sijaan. Tutkiskeltuani vaihtoehtoja ja löydettyäni myös suomalaisia vaihtoehtoja, palan halusta päästä testaamaan kotimaista luonnonkosmetiikkaa!






keskiviikko 6. tammikuuta 2016

PAKKASPÄIVÄN VÄLIPALA

Öh...no, nyt en kestä! Pakkasta oli aamulla 26 astetta ja aika lähellä sitä ollaan nytkin. Onneksi on vapaapäivä eikä pakkoa lähteä kotikolostaan mihinkään. Neri vähän säälittää, sillä sekään ei haluaisi poistua sisätiloista, sen herkkähipiäiset varpaat meinaan jäätyy ulkona. Ja kun ne jäätyy, reppana halvaantuu niille sijoilleen. Ihan pikaiset pissipyrähdykset ovat jo liikaa, isommasta hädästä nyt puhumattakaan... Normaalisti se käy itse asioillaan, mutta nyt en uskalla päästää sitä yksin ulos. Ikävöin tänään kesää.

Edellisestä kappaleesta saatiinkin ihan surkea aasinsilta postauksen varsinaiseen aiheeseen eli välipalaan. Kun ei uloskaan tarkene, voi vaikka syödä mässyttää sisällä herkkuja. (Ja just kun viime postauksessa hehkutin skarpanneeni syömisten suhteen.) Tämä viritys on helppo, mutta vähän vaihtelua niihin tuiki tavallisiin välipalavoileipiin.





Pohjalle on paahdettu leipää, joka on voideltu kevyesti. Päällä on salaatin lehti, majoneesia, öljy-hunaja-balsamico-seoksessa kuullotettua sipulia ja paprikaa sekä paistettu kananmuna. Juustonystävänä piilotin kananmunan alle vielä juustoviipaleen sulamaan mukavasti. Ruokaisamman leivästä saa niinkin helposti kuin lisäämällä jonkinlaista kinkkua tai kalkkunaa. Kyytipojaksi puutarhamarjoista itse keiteltyä mehua. Avot! Tällä pärjää taas seuraavaan ateriaan.

Mitä tulee tuohon skarppaukseen, niin kerrottakoon, että se tarkoittaa lähinnä kasvisten, hedelmien ja marjojen määrän lisäämistä. Välillä ne hieman unohtuvat ja jäävät liian vähälle. Vai onko vain niin, että pimeänä aikana niitä kaipaa enempi jaksaakseen kuin muulloin? Mitä sitä itseään huijaamaan kieltämällä ruokavaliostaan jotain, se ei vaan toimi kohdallani.

Mites teillä muilla, syöttekö talvella enempi hedelmiä? Tuliko tehtyä uuden vuoden lupauksia ruokkan liittyen?



sunnuntai 3. tammikuuta 2016

TAAS MENNÄÄN

2016. Siihen on päästy. Toivottavasti vuosi vaihtui mukavissa merkeissä? Elämä on ottanut minut otteeseensa viime aikoina, eikä tänne blogin puolelle ole paljoa ehtinyt. Onpahan tässä nyt sitten tullut samalla vietettyä pientä blogilomaakin. Voisinpa hehkuttaa, kuinka ihanaa elämä on ollut tänä hiljaisena aikana, mutta totuuden torvi soittaa hieman toisenlaista säveltä. Ei sillä, etteikö mukaan ole sattunut paljon mukaviakin hetkiä, mutta ehkä suurimpana syynä hiljaisuudelle syyttelen tätä väsymystä, jota olen nyt hetken aikaa potenut. Olo on voimaton ja nuutunut, energiat ihan jossain muualla kuin minussa. Uudenvuoden innoittamana skarppasin, jälleen kerran, syömisteni suhteen ja toivon saavani vitamiinibuustauksesta kaivattua lisäenergiaa päiviini. Kevättä ja päivien pidentymistä odotellessa... mutta hei, pimein aikahan on jo ohitettu.




Viime vuoden puolelta on vielä läjä postauksia julkaisematta, mutta palataan niihin sitten myöhemmin - kunhan tämä akuutein asia eli vuoden vaihtuminen on käsitelty. Blogit ovat taasen pullollaan katsauksia edellisvuoden sisältöön, mutta jo piintyneen tapani mukaan taidan jättää tuon väliin ja kuitata asian hyvin lyhyesti.

Uusi nimi blogille sekä uusi osoite. Vuoden suurin blogitapahtuma oli blogini nimen vaihtuminen sekä oman verkko-osoitteen käyttöönotto marraskuussa. Samoihin aikoihin blogini liittyi Savon blogeihin, joka kerää yhteen alueemme hienot blogit. Vuoden aikana olen saanut ilokseni todeta myös lukijamäärien hilautuneen ylöspäin ja se, jos mikä saa suupielet ylöspäin. Kiitos teille siis siitä!

Koirat. Hymyn korviin sai myös kesällä syntyneet koiranpentuset. Koirat kaiken kaikkiaan, ovat olleet päivien sulostuttajia tänäkin vuonna, joita ilman elo olisi ihan toisenlaista ja yksinäisempää. Viimeisimpänä ylepyden aiheena oman kasvattimme Martan Suomen kettukäyttövalion arvo sekä Suomen mestaruus!

Matkat. Alkuvuodesta matkustin viikoksi Kanarialle, joka oli kyllä aikamoinen yllätys itsellenikin. En meinaan ole mikään kanaria-tyyppi. Onnistuimme kuitenkin välttelemään pahimmat suomalaisrysät ja viikko sujui kutakuinkin lupsakkaasti Kanariallakin. Syksyllä pistäydyin Lontoossa, josta onkin vielä jäänyt kerrottavaa. Vähän tässä mieli halajaa maailmalle, mutta saa nyt nähdä, mihin tie tänä vuonna vie?

Monta mielitekoa tuli täytettyä, vaikka samalla olenkin onnistunut karsimaan turhia ostoksia pois. Olen myös muuttanut ostokäyttäytymistäni enempi kestävämpään suuntaan. Sillä tiellä aion jatkaa edelleen. Pyrin myös entistä aktiivisemmin pääsemään eroon itselleni tarpeettomasta tavarasta ja toivonkin löytäväni uusia koteja isolle läjälle vaatteita, kenkiä ja muuta käyttökelpoista tavaraa.





Vaikka viime vuonna monta läheistä, ystävää ja tuttua siirtyi ajasta ikuisuuteen, mahtui vuoteen myös niitä hyviä hetkiä. Hyviä hetkiä toivon myös tulevaan, olipa ne hetket mitä hyvänsä. Ehkäpä ne ovat hetkiä lempeässä kesäillassa, kaukomailla varpaat kuumassa hiekassa tai herkullisia aterioita ja yhteistä aikaa läheisten tai ystävien seurassa. Onnistumisia työssä, harrastuksissa tai vaikkapa jotain uutta ja eteenpäin vievää blogirintamalla. Mitä ikinä! Tuleva on ainakin osittain omissa käsissämme ja joltain osin pystymme itse vaikuttamaan siihen, millainen vuosi 2016 tulee kohdallamme olemaan. Let's mennään siis!  Hyvää alkanutta vuotta!:)