keskiviikko 24. helmikuuta 2016

KESKIVIIKON KUVA ja 18 x JATKA LAUSETTA


Joskus aiemmin minulla oli tapana julkaista keskiviikon kuva tai keskiviikon kolme kuvaa. Ajattelin herätellä tapaa jälleen henkiin tästä eteenpäin. Pyrin sanomaan kuvasta jotakin, mutta kuten olette varmaan huomanneet, kuvat eivät useinkaan liity itse postaukseen lainkaan. Hah. Otan myös vapauden valita kuvan mistä tahansa ajankohdasta, mutta toki siitä teille kerron. Tästä saattaa tulla hauskaa, ehkä? No, tällä kertaa kuvassa on päivän iltaruoka ja höystän kuvaa Vilman blogista bongaamillani jatka lausetta... vastauksilla. Pieni yhteys tekstiinkin löytyy. ;)

En ymmärrä… eläinten huonoa kohtelua.

Seuraavaksi ajattelin… suunnata saunan lämpöön.

Viime aikoina… olen kiinnittänyt enempi huomiota kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiin, ehkä syömääni ravintoon ylipäänsä. Olen myös skarpannut uniasioiden suhteen ja etsinyt ratkaisua uniongelmiini.

En osaa päättää… milloin mistäkin. Olen toisinaan...aika usein aikamoinen jahkailija.

Muistan ikuisesti… kuinka aivan sattumalta huomasin Prisman ilmoitustaululta pentueilmoituksen, jonka johdosta minulla on Neri.

Päivän paras juttu… oli suunnitelma laittaa työpaikan fb-sivulle tissit. Joo, ei kovin korkea huumorintaso meidän työpaikalla, mutta sitäkin parempi porukka.

Noloa myöntää, mutta… laiminlyön itseäni ja henkilökohtaisia aikataulujani hyvin helposti edelleen..

Viikko sitten... kuulostelin kipenevää kurkkuani ja flunssahan siitä kehkeytyi.



Kaikista pahinta on… herätä keskellä yötä ja valvoa pari tuntia ennen (mahdollista) nukahtamista.

Salainen taitoni on… ööö... eipä tule nyt mieleen, mitään taitoa, jonka olisin salannut muilta...? Tai sitten se on salaisuus itsellenikin. Hei, äskettäin yllätin itseni pystymällä tekemään hartiaseisonnan!

Jos saisin yhden toiveen se olisi… juuri nyt toive olisi matka johonkin lämpimään ja pariin muuhun paikkaan - ai niin, yksi toive....

Minulla on pakkomielle… kääntää vessapaperirulla niin, että paperi tulee rullan päältä. Ihan sama, missä tai kenen vessa. Tämä on kyllä varmaan aika perus..?

Söin tänään… tomaatti-aurajuustokeittoa ja pehtoori-leipää, kikherne-papu-kanarisottoa, jugurttia ja chiansiemeniä sekä hedelmiä.

Ärsyttävintä on… nälkäisenä ruokakaupassa asiointi. Koita siinä nyt tehdä viisaita päätöksiä ja pysyä suunnitelmassa. Siis jos satuu olemaaan suunnitelma. Tätä tapahtuu usein, liian usein.

Tekisi mieli… isoa kupillista teetä.

Minusta on söpöä… kun välillä koirat tulevat ihan lähelle ja painavat päänsä rintaa vasten, ihan kuin halatakseen ja osoittaakseen kiintymystä.

Hävetti… hävettää tuo tissijuttu. Emme siis todellakaan aio oikeasti toteuttaa suunnitelmaa.

Olenko ainoa, jonka mielestä… päivissä on jo hieman kevääntuntua?


Nyt toteutan saunan ja kupillisen teetä!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

ARMOLLINEN VIIKONLOPPU

Uskokaa tai älkää, mutta meikäläinen heräsi eilen selkeästi eneregisempänä kuin koko viikkoon. Olenkin hieman toiveikas, että flunssapöpön pahin terä on taittunut, vaikka myönnettävä onkin, että pää on täynnä räkää. Eli ihan terveenkirjoissa ei vielä olla, mutta parempi, parempi. Keskiviikko ja torstai olivat pahimmat ja vielä perjantain aamupäiväkin, iltaa kohti olo koheni jo selvästi. Keho osaa kyllä vaatia leponsa, sen sain huomata kun paremmasta olostani innostuneena olen siivoillut kotia - normaalien askareiden jälkeen piti ottaa hetken välikuolema sohvalla ja nostaa jalatkin kohti kattoa. Tässä muistuu hyvin mieleen se, että itsellekin tulee olla armollinen, tällä kertaa jo ihan jälkitautienkin pelossa. En kuitenkaan ole terve vielä ja jos keho vaatii lepoa, on sitä sille annettava. Toisaalta mediassakin on kohkattu tämän flunssa- ja influenssakauden rajuudesta, joten nyt ei pitäisi varmaan hosua kohentuneesta olosta huolimatta.






Verkkainen tahti on kyllä ollut aika mukavaa. Nukuin molempina aamuina pitkään, niin pitkään kun nukutti, söin kunnon aamupalan ja olen ulkoillutkin hissukseen olotilan mukaan. Sain kuitenkin yhtä ja toista aikaan, muun muassa suursiivosin vessat - se jos mikä, on suurteko.

Viikonlopun aikana olen inspiroitunut vessanpesun lisäksi hedelmistä, Napapiirin Jaffasta, sohvalla lojumisesta sekä uunimunakkaasta. Myös raakapuuro kiinnostelee. Ja ylimääräisestä krääsästä eroonpääseminen.

Olihan teilläkin mukava viikonloppu?

torstai 18. helmikuuta 2016

FLUNSSABATTLE


Tulen kotiin etuajassa. Tervehdin koiria. Raahustan keittiöön ja laitan veden kiehumaan. Ulkona on mitä mainioin ulkoilusää. Keräilen tarpeellista rekvisiittaa olohuoneen pöydälle, pöyhin tyynyä ja levitän peiton valmiiksi sohvalle. Sekoitan keittiössä itselleni voimajuomaa inkivääristä, sitruunasta ja hunajasta ja päätän lohduttaa itseäni palalla mustikkapiirakkaa, jotka nautin sohvankulmassa peiton alla. Se siitä kauniista ulkoilukelistä. Terveiset sairastuvalta.




Niin se vaan viimein iski flunssapöpö meikäläiseenkin, vaikka jo syksyllä vakaasti päätin, että jätän tällä kertaa väliin ihan suosiolla. Nyt oli kuitenkin taivuttava. Toissailtana kurkkuuni ilmaantui kaktus ja eilen alkoi vuotaa nokka. Yöllä heräsin valtaavaan päänsärkyyn ja omaan omituisuuteeni hammassärkyyn, jota poden flunssaisena ja varsinkin kuumeessa. Kyse ei tietenkään ole varsinaisesta hammassärystä vaan jonkinlaisesta paineen tunteesta ikenissä tai hampaiden juurissa, en ole oikein tähän päivään onnistunut tekemään tarkempaa diagnoosia. Tuntuu kuitenkin, että hampaat saattaisivat poksahtaa hetkenä minä hyvänsä sirpaleiksi. Nyt kuulostan enempi mielenvikaiselta kuin flunssaiselta... Sinnittelin kuitenkin muutaman tunnin töissä, mutta nyt olo on aikalailla naatti.

Elämä vei mennessään taas viikon verran, enkä ehtinyt tänne blogiin edes ystävänpäiviä toivottelemaan. Ehkä blogihiljaisuus on merkki elämästä? Se on itsellenikin ihan hyvä muistutus. Silti on ollut vähän ikävä näitä juttutuokioita. Paljon on juttuaiheita korvantakana odottelemassa julkaisuaan, joten tullaan näkemään taas! En anna tän taudin lannistaa, vaikka pikkasen se on nyt otetta saanutkin. Onneksi on tuo nelijalkainen patteri, joka huolehtii emännästä makoilemalla peiton alla ja olemassa hengessä mukana. Jouduin tosin jakamaan mustikkapiirakastani sille palasen, mutta onhan se sen ansainnut. Yhdessä me nujerretaan tämä pöpö ennen kuin se huomaakaan! 


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

MUSEOSSA LONTOOSSA & LOMA-AJATUKSIA



Ehkä ärsyttävin asia talvessa on tämä loska, pimeys ja liukkaus, siellä mistä jää ei vielä ole ennättänyt sulamaan. Matkakuume jonnekin on huipussaan. Lontoo ei välttämättä ole vielä tähän vuoden aikaan - jos ikinä - mikään aurinkolomakohde, mutta koska marraskuiselta reissulta on joitain kuvia julkaisematta, niin miksipä ei.

Pitempään mukana olleet tietävätkin, että vierailen tasaisen epätasaisin väliajoin veljeni luona Lontoossa. Reissut eivät siis ole minuuttiaikataululla suoritettavia esteratoja, joilla ravataan läpi kaikenmaailman nähtävyydet. Sama kyllä pätee oikeastaan kaikkeen lomailuun, pitäähän mukavalle oleskelulle ja rentoutumisellekin antaa sijansa. Joskus olen kauhunsekaisin tuntein seurannut sivusta perhettään hoputtavaa äitiä, joka lähes armeijamaisella kurilla marssittaa puolisoaan ja jälkikasvuaan paikasta toiseen, vaikka lapset pulikoisivat mieluusti hetken pidempään hotellin uima-altaassa. Tarkemmin ajateltuna, näitä mahtuu lähes joka lomaan, mutta toki kukin tyylillään.

Itse haluan viettää lomani lepoisalla otteella. Tykkään kuljeksia kiireettömästi, tutkia ja katsella, ilman päämäärääkin. Päämäärä ei aina ole tärkein vaan matka itse. Matkanvarrella on ihana istahtaa kahvilaan, siemailla kupillinen höyryävää kahvia tai vaikka lasi viiniä, seurata ohimeneviä ihmisiä, seurata ympäristöä.





Aivan laakereillani en kuitenkaan koko lomaani malta vaan aina jotain pientä aktiviteettia täytyy olla. Edellisellä Lontoon reissulla ohjelmassa olivat Natural History Museum sekä kiertävä taikashow The Illusionists. Jos vaan törmäätte jossain maailman kolkassa kyseiseen showhun, niin ängetkää itsenne sinne vaikka väkisin. Lavasta kolmannella rivillä olevilta paikoiltamme kyttäsimme silmäkovana pienen pientäkin vihiä siitä, miten temput toteutetaan, mutta salaisuudeksi jäivät. Ihan huikea ja viihdyttävä show! Ja olipa hyvännäköisiä miehiäkin lavalla... :) Luonnollisestikaan showta ei saanut kuvata. Kiitokset armaalle veikalle varmasti ikimuistoisesta synttäriyllätyksestä!

Sen sijaan museossa kuvaamista ei ollut rajoitettu mitenkään. Natural History Museum on valtava ja siellä saa helposti vietettyä päivän. Jos vain aika antaa periksi, kannattaa vierailua jopa jakaa useammalle kerralle, varsinkin jos haluaa kiertää kaikki kohteet. Sisäänpääsymaksua ei ole. Välillä voi hengähtää istumaan ravintolaan tai kahvilaan. Museo ei ole pelkästään katselemista vaan kävijän on mahdollista myös osallistua ja havainnoida vaikka omaa käyttäytymistään esimerkkien avulla. Vaarana tosin on, että poistut mykistyneenä kaikesta näkemästäsi ja kokemastasi. Edellinen pätee niin taikashowhun kuin museoonkin. Molemmissa on kaikenikäisille nähtävää ja koettavaa.




Voivoi, kylläpä olisi virkistävää päästä johonkin, ihan mihin vaan. Talviloma on kyllä vielä pitämättä... mutta on niin paljon paikkoja, joihin haluaisin.

Extramenovinkki Lontooseen: National Portrait Galleryssa on Voguen 100-vuotisnäyttely toukokuun 22. päivään asti, vinkki vinkki. Sinne minäkin tahdon!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

VIIKKO KANSSANI

Tässäpä syynäys viime viikkooni päivä kanssani- fiiliksellä.

Maanantai. Viikon paras päivä ja yltiöhyväfiilis. Urheilurintamalla lenkkeilyä ja rentouttavaa venyttelyä.

Tiistai. Päiväni murmelina. Radion mukaan tiistai oli virallinen murmelin päivä. Toteutin sitä syömällä liikaa vanhempieni luona ja sen jälkeen kotona hautautuen sohvan kulmaan syömään lohtukarkkeja. Aiemmin päivällä olin leikkuuttanut itsestäni muutaman luomen ja illasta leikkaushaavoihin pakotti. Muutamien tikkien takia kaikki kiva kiellettiin kymmeneksi plus yhdeksi päiväksi. Ei hikoilua ja rehkimistä. Ei saunaa tai uimista. Ei joogaa...?!

Keskiviikko. Yökin meni vähän kipuillessa. Töistä ruokakaupan kautta kotiin. Tein taikinan ja paistelin pinaattilettuja, nam nam. Muuten ilta jotenkin vierähti ohi... Paha addiktoituminen erääseen peliin, jossa siirrellään karkkeja ja keräillään pisteitä niitä "räjäyttämällä".



Torstai. Töistä päästyäni pinkaisin lenkille ohjeiden vastaisesti, hiki kun kuului kiellettyjen listalle. Ajatuksena oli tepastella rauhallisesti hikoilematta, mutta ehkä siinä taas suunnitelmat hieman pettivät... Poikkesin matkan varrella myös ystävällä vaihtamassa pari sanaa, kunnes jo taas kipitin lapsuudenkotiani kohti, hiki päässä tietysti. Illan vietin työhön liittyvässä koulutuksessa ja kotiin päästyä rentouduin hengitysharjoitusten ja leppoisten asanoiden parissa. Voit ottaa naisesta luomet, mutta et joogatuokioita. :D  Saatan joskus kirota itseäni tottelemattomuudesta...

Perjantai. Ei mainittavaa, jos vessan pesemistä ei lasketa. Suunnittelin eilen illalla meneväni saunaan perjantai-illan kunniaksi, kunnes aamulla hoksasin, että hitto se on kielletty! Miksi ihminen aina tahtoo sitä, mikä on kielletty?

Lauantai. Pakkasin aamusta autoni takakonttiin Nerin ja Ruskan ja hurautin kaupunkiin. Reissun ideanahan oli viedä pitkästä aikaa nuori Ruska kaupunkimiljööseen. Siinä samalla päästiin äitiliinin kanssa hieman käpöstelemään. Hikipäässä ei tällä kertaa kuitenkaan menty. Puhtaat lakanat ovat aina maininnan arvoinen asia. Illalla telkusta Dracula.




Sunnuntai. Päivä alkoi aamupalalla ja parilla aurinkotervehdyksellä. Pyykkäystä, huonekasvien hoitoa ja kodin siistimistä. Ulkoilua/lenkki Nerin kanssa. Akkujen lataamista lupsakoiden askareiden parissa (lupsakoihin askareisiin ei lasketa ajokoiran jahtaamista metsästä, harvinaisen kimpaannuttavaa toimintaa, kun koira pitää sinua lähinnä pilkkanaan eikä vaivaudu kutsumisesta huolimatta tulemaan luo. Sen sijaan juoksee ohitsesi useamman kerran noin kädenmitan päästä ja näyttää kieltä ohi mennessään.).

Näillä eväillä huomenna alkavaan uuteen viikkoon. Oliko teillä hyvä viikko?

maanantai 1. helmikuuta 2016

HYVÄLLÄ TUULELLA






Tästä tuli hyvä päivä, olen täynnä energiaa ja hyvää mieltä. Mikäs sen mukavampaa, sillä on yksi elämän ärsyttävimpiä asioita, kun energiat ovat tasolla nolla ja miinus. Tänään kuitenkin kipaisin innolla lenkille töistä päästyäni. Fyysinen rasitus ja kevyt hengästyminen tuntuivat hyvältä. Veri kiersi kohisten lihasten lämmetessä. Mukava lämpö ja lisääntyvä energia lisääntyi kropassa. Tätä ihminen tarvitsee! Onhan liikunnan todistettu vaikuttavan mieleen ja energiatasoihin positiivisesti. Siinä reippaillessani huomasin tienpenkalla ensimmäiset pajunkissat, ovatko nevarovainen lupaus keväästä? Ilo oli katsella myös häntäänsä heiluttavaa lenkkikaveria, joka tohotti vähän sinne tänne nuuskien ja kannettavaa keppiä etsiskellen. Hymyilin riemuidiootin lailla varmaan koko matkan.

Olen tehnyt vuodenvaihteen jälkeen useampia pieniä muutoksia elämässäni, joiden toivon vaikuttavan positiivisesti arkeeni, jaksamiseen ja yleiseen olotilaani. Tällä kertaa olen päättänyt edetä pienin askelin ja varmistella onnistumistani, katsotaan onko tämä taktiikka edellisiä parempi?

Innostuspuuskassani pohdin nyt ajankäyttöäni ja lähes koko talven jatkunutta tunnetta aikaansaamattomuudesta. Koska asioiden ylöskirjoittamista pidetään suuressa arvossa, olen taas päättänyt kokeilla sitä. Paha tapani on ignoorata todo-listat ja kalenterimerkinnät ainakin osittain, jos niihin ei liity muita osapuolia kuin minä itse. Ehkä minun tulisi olla armollisempi itselleni, jotta voisin onnistua? Ehkä kaikkea ei vaan voi suorittaa parissa tunnissa työpäivän jälkeen ja listan mahdottomuus saa hylkäämään koko tehtävän. Niinpä alankin suunnitella viikottain päiviäni maltillisesti - unohtamatta mukaviakin asioita kalenterista. Tälle illalle olen suunnitellut vielä joogatuokion ja esimerkiksi keskiviikolle mm. jalkakylvyn. Sitten on kaikkea muuta pölynpyyhinnästä lattiakaivon puhdistamiseen, vaatehuoneen siivoamiseen ja pakastimen sulatukseen. Mutten yritä tehdä niitä kaikkia samana iltana, koska jokaiseen iltaan mahtuu niitä normiaskareita, joita kalenteriin ei tule kirjattua. Jospa tällä reseptillä saan enempi aikaan myös arkena? 

Jos teillä lukijoilla on jakaa kokemuksia ajankäytöstä tai saamattomuudentunteesta, niin kuulisin mieluusti teidän fiiliksiä aiheesta. Tai miten olette ratkaisseet asian? Tai kiinnostaako teitä ollenkaan lueskella tälläisiä höpinöitä täällä blogissa? Jos kommentointi ylittää ujouskynnyksen, niin alla olevaa sydäntä voi klikata ihan anonyymisti. ;)

Energiaa viikkoonne! :)