maanantai 28. maaliskuuta 2016

KEVÄTRETKI







Tämän pitkän pääsiäisviikonlopun parhaat asiat, ovat varmasti melko monella samat. Hyvä ruoka, erinomainen ulkoilusää, vapaat ja mahdollisesti perheen tai ystävien seura. Omaan listaani lisään vielä mukavasti menneen koiranäyttelyreissun.

Pyhien aikaan toteutettiin jo jonkinlaiseksi perinteeksi kehkeytynyt kevätretki, jolla halukkaat pilkkivät, tehdään metsänlaitaan notski ja paistellaan siinä makkaroita, voileipiä tai mitä ikinä eväitä sattuu milloinkin mukana olemaan. Termospullosta kaadetaan retkimukeihin kahvia ja teetä. Sitten tietty syödään ne eväät. Ja nautitaan kevätsäästä ja ulkoilmasta ylipäänsä sekä seurasta. Vaikkei aina tarvitse puhuakaan. 







Jännä, miten retkieväät maistuvat aina aika hyvälle. Ihan nuo nuotiolla paistetut makkaratkin. Tällä retkellä meikäläinenkin oli niin eräjorma, että nuotiokin tekaistiin äitiliinin kanssa lumen alta pilkottavista risuista ja sytykkeet sain kaisloista. Makkaratikunkin veistelin! Joskus sitä ylättää vähän itsensäkin. Miehillä oli kyllä sitten polttopuita sankollinen mukana, taisivat ottaa varman päälle... :D

Huomenna sitten arki rysähtääkin päälle ihan tosissaan. Työkaveri on lomalla ja se tietää luonnollisesti pitempiä ja rankempia päiviä itselleni. Onhan tässä toki itselläkin viiden päivän vapaat takana ja vajaa viikko edessä, joten saatan selvitä siitä. Kellojen siirtely kyllä tuntuu hieman nahoissa, mutta jospa se tästä varmaan pikkuhiljaa omakin rytmi siirtyy nykyaikaan.

Hei hirmuisen mukavaa alkanutta viikkoa! Miten teidän vapaat meni?


kuva minusta: äitiliini


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄINEN



Vielä ehtii toivottaa hyvää pääsiäistä! En tiedä, mihin kaikki aika menee, mutta se tuntuu menevän hyvinkin tehokkaasti johonkin. Olen viettänyt vapaata torstaista lähtien, mutta jotenkaan vielä ei ole ehtinyt oikein varsinaisesti rentoutumaan. Olen siivonnut, leiponut, kokannut, pyykännyt, siistinyt, käynyt koiranäyttelyssä. On ollut ihmisvieraita ja hoitokoira. Ja nytkin pitäisi käyttää aikansa keittiöhommiin, eikä täällä pikakuulumisten kirjoittamiseen.

Mites teidän pääsiäinen? Toivottavasti se on sujunut mukavissa merkeissä. Ja voi, tätähän jatkuu vielä huomisen verran - kunnes taas arki koittaa. Aurinkoa päiväänne!





torstai 24. maaliskuuta 2016

KESKIVIIKON KUVA: LOMAMUISTO JA LOMAPULMA




Poikkeuksellisesti keskiviikon kuva tulee vasta nyt torstaina, pahoittelut siitä. Kuva menee niinkin kauas historiaan kuin 2011, sijainti Olostunturi. Neri-koira pääsi silloin noin läheltä tutkimaan poroja, joita koira ei näy juuri kiinnostavan. Sen sijaan itseäni porot kiinnostivat ja kiinnostavat yhä, niissä on jotain älyttömän söpöä.

Muistuupa tässä mieleen tarina vielä kauempaa eletystä elämästä. Olin pikkutyttö ja matkasimme usein kesäaikaan perheen kanssa pitkin Lappia, niin kotimaan kuin Norjan ja Ruotsin puolella. Tämä oli kuitenkin ihan Suomen kamaralla. Eräällä leirintäalueella oli kesyporo, joka oli niin tuttavallinen, että se kampesi ihmisten seuraan niin leirintäalueen ruokakatokseen kuin telttoihinkin. Asuntoautoomme se ei sentään tohtinut. Hassu poro!

Poroista ja keskiviikon kuvasta saan aasinsillan talvilomasuunnitelmiimme. Tai olemattomiin suunnitelmiin. Mies haluaa Lappiin, minä mieluummin auringonlämpöön etelään. Kamala pulma! Kyllä Lappi kiinnostelee, enkä ole koskaan käynyt siellä muulloin kuin sulankelin aikaan, mutta pimeän ja kylmän talven jälkeen lämpö tuntuisi mukavalta ihoa vasten...

Mitä mieltä te olette, kumpaan kannattaisi suunnata? Kohdesuosituksia? Kuulisin mieluusti teitäkin tässä asiassa. <3



kuva: mieheni ottama



tiistai 22. maaliskuuta 2016

OTSATUKKA





Tässäpä se otsatukka nyt sitten on. Listasin hetki sitten juttuja, jotka haluaisin/pitäisi toteuttaa ja otsatukkahan siellä killui heti ensimmäisenä. Aina toisinaan leikkuutan otsatukan ja kohta jo olen täyttä päätä kasvattamassa sitä pois, koska otsalla oleva pyörre vääntää sitä aina väärään suuntaan. Silläkin uhalla, otsatukka taas leikattiin. Otsatukalla saa helposti selkeän muutoksen aikaan ja alan olla vakuuttunut, että pitkä, vaalea - mutta ei liian vaalea - tukka on oma juttuni. Niinpä siis otsatukka oli ainoa ratkaisu.

Ja hei, olen ollut tähän asti ihan sujut sen kanssa. Ja pikkuhiljaa polkkatukkakokeilun jälkeen, tukassa on havaittavissa jotain tuttuja piirteitä vanhasta leijonanharjastani. Pituutta siitä vielä uupuu, mutta pikkuhiljaa... :)






sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

HYVINVOINTIMAKKARA








Olen pohtinut hyvinvointia ja sen merkitystä itselleni viime aikoina enempi kuin ehkä ikinä. Yksi on varmaa ja se on se, että hyvinvointi on minulle fiiliksen mukaan elämistä, ei gramman tarkkaa säätämistä ja tarkkoja sääntöjä.

Minulle hyvinvointi on kokonaisvaltainen asia, eikä se rajoitu pelkästään liikkumiseen tai ruokavalioon. Hyvinvointi on myös onnellisuutta, hyvää mieltä ja energiaa sekä itsensä kuuntelemista. Hyvinvontiin kuuluu olla armollinen myös itselleen. Alan pikkuhiljaa taipua ajatukseen siitä, että omalla kohdallani hyvinvointi ja onnellisuus on yhtä kuin mielivaltainen ruokavalio ja liikuntaa sopiva annos. Mielivaltainen ruokavalio sallii kaiken eikä kiellä mitään.  Se ei silti tarkoita, että söisin viitenä päivänä viikossa epäterveellisesti. Sopiva annos liikuntaa on taas korvien välissä, yhtenä päivänä vedän hikilenkin ja puolentoistatunnin joogan, toisena päivänä liikuntani saattaa rajoittua ruokakaupan läpikävelyyn ja ostosten keräilyyn.

Hyvinvointiin kuuluu mielen avoimuus. Hyvää mieltä ja onnea voi tuoda läheiset, liikunta ja ruoka, mutta myös pidentyvät päivät ja lisääntyvä valo, laulavat linnut ja luonnon kauneus. Niitä voi löytää yllättävistä asioista, kun vain muistaa pitää mielensä ja aistinsa avoimina.

Viime viikonloppuna edistimme hyvinvointia miehen kanssa menemällä retkelle läheiseen saareen. Saareen syntyi nuotio ja sen liekeissä paistui makkarat. :)

torstai 17. maaliskuuta 2016

PARASTA KASVOILLE JUST NYT




Kolme parasta purnukkaa kasvoille ovat tässä. Kuvatessani huomasin kauhukseni, että vadelmainen kasvovoide alkaa vedellä viimeisiään!  Nämä tuotteet ovat auttaneet taistelussa epäpuhtauksia vastaan  ja ihoni on paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Ja pitkä aika tässä yhteydessä on varmaan vuosi ja päälle. Nyt koputan puuta.

Monenlaisia tuotteita olen tässä testaillut sen jälkeen kun ihoni toista vuotta sitten alkoi reistailla ja nyt tosiaan näyttää vähän siltä, että olen saamassa niskaotteen. Tiedän, että ihon kuntoon vaikuttaa niin ulkoiset kuin sisäisetkin jutut. Olen pyrkinyt syömään puhtaampaa ja vähemmän prosessoituja ruoka-aineita, valinnut ostoksiin enempi luomua, hedelmiä, marjoja. Yrittänyt juoda enempi vettä, mikä aina vaan on jostain syystä hieman haasteellista - juominen vaan unohtuu liian herkästi. Olen panostanut myös parempiin uniin, välillä paremmalla menestyksellä, välillä huonommalla. Aloin miettiä, miksen kokeilisi myös ihon hoitoon puhtaampia raaka-aineita luonnonkosmetiikan muodossa. Tässä kohtaa olen jo niihin niin ihastunut, että pikkuhiljaa pyrin korvaamaan kaikki tuotteeni luonnonkosmetiikalla.



Tämän postauksen tuotteista Mádaran naamio (vas.) ja EkoPharman vadelmavoide (kesk.) ovat luonnonkosmetiikkaa. Valitsin postaukseen mukaan myös Monteilin kamferinaamion, joka sekin kuuluu lemppareihini juuri nyt. Ensimmäiset tutustumiset tuotteeseen olivat kosmetologini luona ja kun tuote tuli vähittäismyyntiin, piti sitä tuubi ostaman. :)

Olen aina ollut ehkä ahkerampi keräilemään kylppärin kaappiin purnukoita ja puteleita kuin oikeasti käyttämään niitä. Näitä olen poikkeuksellisesti lätrännyt urakalla ja antaumuksella. Rasvapurkki tosiaan lähentelee jo loppuaan, eikä varaputelia kaapista sille löydykään vielä... apua!



EkoPharma kosteuttava vadelmavoide. Tässä puteli, joka on saanut sydämeni sykkimään sulosointuja ja mitä ilmeisemmin naamatauluni voimaan paremmin. Alkuun vierastin sen tuoksua, mutta pian ajattelin nenäni vain tottuneen keinotekoisiin tuoksuihin eikä tuo seikka ole häirinnyt minua sen koommin. Hetkittäin ihoa on hieman kiristänyt (mikä sinänsä on ollut vaivana läpi talven ja jo ennen tähän tuotteeseen siirtymistä), mutta toisaalta iho ei ole kiiltänyt tai tuntunut rasvailselta päivän mittaan kuten aiemmin. Iho on pehmeä ja myös silminnähden paremman näköinen, kuivuudesta johtuuvaa hilseilyä ei ole näkynyt. Hieman lisää kuulautta iholleni toivoisin, mutta toisaalta olen juuri nyt ikionnellinen siitä, että näppyjä ei ole hetkeen näkynyt. Plussaa pumppupullosta, se nyt vaan on niin näppärä. Ja aivan ehdoton ylistys ja peukutus kotimaisuudelle! Tykkään kovaa ja tarvitsen tätä lisää.



Mádara kirkastava kuorintanaamio. Latvian lahja maailmalle. Olen tykännyt tästäkin, enkä keksi muuta moitittavaa kuin tuoksu. Mutta kuten vadelmavoiteessa, on tämänkin kohdalla varmasti sama juttu, että nenäni vaatii pientä tottumista luonnollisiin tuoksuihin. Tarkkanenäisenä tuoksut on minulle tosi isossa roolissa - kaikessa - mutta eiköhän näihin totu. Olin hieman skeptinen tuotteen kuorivan ominaisuuden suhteen, koska tuote ei sisällä kuorivia "kokkareita" eikä sitä hierota kasvoilla kummemmin vaan sitä käytetään naamiona. Teho perustuu sen sisältämiin luonnollisiin raaka-aineisiin ja täytyy todeta sen toimivan. Iho on naamion jäljiltä pehmeä, sileämpi ja heleämpi, muttei kiristävämpi. Aiemmin käyttämäni kuorinta-aine kun alkoi käydä iholleni turhan rajuksi sekä käytön aikana että jälkeen. 



Monteil Paris Camphor mask. Ensimmäisenä on aivan pakko mainita tämän käsittämättömän suloinen koostumus! Jos haluaa kauneushetkestä ultimaattisen suloisen, suosittelen levittämään tämän kasvoille sudilla. Mutta kyllä ne kätösetkin käy. Naamio puhdistaa ja supistaa laajentuneita ihohuokosia, tuloksena pehmeä ja sileämmän näköinen iho. Tuntuu iholla vaikuttaessaan hieman lämmittävänä tunteena. Tuoksuu kamferilta.


Oliko näissä teille tuttuja tuotteita? Myös teidän suosikkituotteet kiinnostavat, kertokaahan siis. :)




keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

KESKIVIIKON KUVA: TÄMÄ SÄÄ




En juuri nyt kykene muuta kuin hehkuttamaan viime päivien säätä. Voi herranjestas sentään! On siis ihan luonnollista, että tämän viikon keskiviikon kuvakin ylistää hohtavia keväthankia, leppoisia lämpötiloja ja taivaalla mollottavaa aurinkoa. Huomenna kuulemma puhaltaa jo kylmemmät tuulet...

Tämä sää on saanut minut livahtamaan töistä hieman aiemmin - ei vain yhtenä päivänä vaan kahtena! Silmille on saanut nostaa aurinkolasit (varma kevään merkki!) ja vaatetustakin on voinut keventää. Auringonpaiste ja kahdeksan plus astetta kyllä kutsuu sisätiloista ulkoilemaan aika tehokkaasti. Ollaan Neri- koiran kanssa nautittu pitkistä, mutta rauhallisistä kävelyistä. Tutkittu siinä samalla villieläinten jälkiä ja kuulosteltu metsää, nuuskuteltu ilmaa - hetkittäin siinä on jo kevään tuoksu.

Olen minä paistetta hyväksikäyttänyt ulkoilun lisäksi myös kuvaamiseen, joten kyllä täältä on tulossa vähän toisenlaisiakin postauksia. Esimerkiksi huomenissa on luvassa kolmen kosmetiikkatuotteen ihmettelyä. Eli jos kasvojen hoitoon liittyvä materiaali kiinnostelee, niin tiedoksi tämä.



sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

HASSU, IHANA PUMPKIN


Hengästyttävän kaunis viikonloppu, mitä säähän tulee! Ilmeisesti kroppa ja mieli ovat saaneet kevyehkön raittiin ilman yliannostuksen, sillä olo on raukean väsynyt eikä ajatuskaan oikein kulje. Niinpä sunnuntai illan ratoksi ajattelinkin esitellä teille tämän hetken suosikkini Instassa:






Tämän viimeisen kuvateksti "Must. Have. Coffee!!!".
Arvatenkin meikäläinen on huomenaamulla samoissa fiiliksissä...

Tsemppiä alkavaan viikkoon, kamut!








lauantai 12. maaliskuuta 2016

TOIVEISSA TOTEUTTAA...


...mieluusti pian tai ainakin lähitulevaisuudessa. Tai joskus, toivottavasti. Tai ehkä mieli muuttuu ennen sitä? Kuka tietää...
  • otsatukka. Nyt tuntuu otsatukalta. Ja se on oikeastaan ainoa asia, jota hiuspehkooni juuri nyt kaipaan.
  • talviloma. Ei vaatine enempiä selityksiä.
  • tatuointi. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että olisi aika ikuistaa rakkain karva-armaani iholle. "Valokuvaa" en halua, enkä myöskään tekstiä ja lisäksi kuvan tulisi jotenkin sointua aiempiin tatuointeihini. Kypsytellään ajatusta ja kehitellään ideaa.
  • sokerointi. Kun ulkomuoto muistuttaa lammasta. ;)
  • kevyt rusketus. Jotenkin pieni päivetys tekee kasvot ja varsinkin kintut terveemmän näköisiksi.
  • matka - tai parikin. Maailmassa on ehkä liikaa kohteita, joihin haluaisin matkustaa.




Listahan ei ole pitkän pitkä ja kaikki niistä ovat ainakin jollain tasolla ihan realistisia ja toteutettavissa. Ihan päälimmäisenä mielitekona on kuitenkin lähteä ulos hieman verryttelemään kevyesti jäykähköä kroppaani (mikä lie lihakset tällä kertaa jumiuttanut?). Ainakin täällä on mitä ihanin auringonpaiste! Sinne siis.

Ihanaa viikonloppua! :)



keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

KESKIVIIKON KUVA: RUOKAHÄVIKISTÄ




Keskiviikon kuvan aika. Tällä kertaa kuvaksi valikoitui kuva peurojen ruokintapaikalta. Kannettiin sinne selät väärinä aikamoinen määrä vihanneksia ja perunoita tässä hiljattain. Riistakameran mukaan elukoilla oli melkoiset kinkerit ruokintapaikalla, eikä ruoasta valitettu. Oli jopa kassillinen kuivia pullapaloja!

Ristiriitaisin mielin katselin näkyä, kun laatikot oli tyhjennetty. Ruoka olisi kelvannut ihmisravinnoksikin oman mittapuuni mukaan. Okei, ne kuivaneet pullat jouti hyvin lahjoittaa metsäneläville. Salaatit, kaalit, paprikat ja monet muut paikalle tuodut taas, olivat menossa jo hävikkiin. Onneksi nämä saatiin kuitenkin hyötykäyttöön eikä aivan haaskuuseen - siitä tuli hyvä mieli. Silti jossain mielensopukoissa olin hieman surullinen ajatellessani kaikkea sitä ruoan määrää, joka heitetään pois. Ruokintapaikalle viety määrä kun ei täytä edes tipan määritelmää meressä...

Herättääkö ruokahävikki teissä millaisia ajatuksia?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

HEMMOTELTU





Ennätin vielä toivottamaan teille ihanille hyvää naistenpäivää! Toivottavasti se on sujunut mukavissa merkeissä? Oma päiväni hurahti työn merkeissä, mutta iltasella suuntasin Kauneskeskus Jennican ja Inga Fashionin järjestämään kutsuvierasiltaan, jossa pääsin nauttimaan hieman erikoiskivaa naistenpäivän kunniaksi, muun muassa rentoutumaan ja tutustumaan lymfahoitoon. Mukaan tarttui myös ihanan kevyt mekko kesäksi - tai etelänmatkalle, jonne nyt on varmaan pakko lähteä, kun on kerran mekkokin. Vielä pitäisi tuo mies saada ymmärtämään asia... ;)

Muistakaahan, että me jokainen ollaan ihania juuri sellaisina kuin olemme, omanlaisinamme. ❤️


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

SUNNUNTAIN PINAATTILETUT


Koko viiden koiran laumamme ja miehen kanssa suoritetun päiväkävelyn jälkeen pinaattiletut maistuivat jotakuinkin täydellisiltä. Nyt kun mies ei pääse koirien kanssa metsään, on päiväohjelmamme ollut hieman erilainen kuin hetkeen ja se on todellakin tervetullutta vaihtelua.

Tällä kertaa pinaattiletut saivat myös hieman täytettä ja olivat yllättävän ruokaisia. Hyvin upposivat kevyehkönä lounaana, mutta näin jälkiviisautena mietin, että kasviksia olisin voinut kerätä lautaselle reilummin. Pinaattiletuista on selkeästi tulossa yksi lemppareistani, täytteillä tai ilman.






Itse olen valmistanut letut perusreseptillä. Toisinaan olen maidon sijaan saattanut käyttää soijajuomaa tmv., joita tulee ostettua silloin tällöin, mutta pääasiassa käytän ihan perustuttuja raaka-aineita. Sokeria en sen sijaan käytä vaan korvaan sen yleensä hunajalla. Oman maun mukaan suolaa ja pari kananmunaa, jauhoja, loraus öljyä ja silputtua pinaattia. Pannulle ja ääntä kohti. 

Lupsakkaa sunnuntai iltaa! xx

lauantai 5. maaliskuuta 2016

LAUANTAIPUUHIA




Keittiöstä kantautuu kohtalaiset tuoksut. Kahvinkeitin porisee. Maljakossa on tuoreita kukkia. Koti on siisti ja sohvanpäälliset tuoksuvat vastapestyä puhtauttaan. Vaikken ole vielä ehtinytkään suunnittelemaani sivananda joogaan tai edes lenkille, olen kuitenkin varmistanut, että ainakin makunystyröitä tänään hieman hemmotellaan. 

Nyt voi aloittaa hyvällä mielin viikonlopun hörppäämällä päiväkahvit ja taidanpa saada lenkkiseuraakin.  Leppoista viikonloppua kaverit, muistakaa vähän hemmotella itseänne! xx

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

KESKIVIIKON KUVA: HIIHTÄJÄN SELITYKSET



Se tunne, kun mietit suksien olevan kaksikymmentä vuotta vanhat ja havahdut hetken päästä siihen, että tosiasiassa ne ovat vielä vuosiakin vanhemmat. Ei siinä mitä, hiihtoaktiivisuuteni rajoittuu lähinnä joka kolmanteen vuoteen ja noin kolmeen kertaan. Mutta se fakta, että sukset ovat kaksikymmentäplus vuotta tekee minusta fossiilin lähes tulkoon. En vaan aina muista sitä, paitsi ehkä näinä hienoina hiihtourheilun hetkinä.

Keksin heti parinkymmenen metrin jälkeen aika monta syytä, miksei suksi oikein luista. Siihen ei liittynyt allekirjoittaneen kunto mitenkään vaan vika täytyi olla suksissa. Koska ne on niin vanhatkin. Niitä ei ole huollettu, saati voideltu ehkä koskaan? Lähdettyäni liikkeelle suksien pohjista jäi ruskeat likaraidat lumelle... pito oli kyllä loistoluokkaa, luisto ei niinkään. No, lupsakasti hiihtelin tovin ja toisenkin ihan pertsalla vaan, ettei menisi liian rankaksi ja hommaan tulisi tuntumaa. Silloin kun nämä menopelit olivat uudet, mentiin luistelemalla - helposti. Ei se enää niin helposti sujunut, mutta pakkohan sitä oli kuitenkin kokeilla. Mutta hei, nämä sukset a) on tosi vanhat, b) eivät luista eli huollon syy ja c) ne ovat liian lyhyet minulle ja sen johdosta varmana olen myös liika painava niille. Ja kohdaksi d voidaan vielä lisätä, että myös sauvat ovat liian lyhyet. Ja vaikka ne eivät oikein luistaneetkaan, niin jotenkin niitä tuntui olevan hankala hallita. Kyllä vika täytyi olla suksissa.

Kuva on eiliseltä ja nähty eilen Instagramissani kuvatekstillä "Did something weird today.".  Hups, tänään tein sen taas. Kohta on se 'noin kolme kertaa' täynnä. :D



tiistai 1. maaliskuuta 2016

PARIT PANAMA JACKIT




Vaikka jo hieman kaipailen lämpimiä kesätuulia, olen ollut innoissani näistä talvisista päivistä. Innostuin tässä hetki sitten talvikengistä ihan todenteolla ja hankinkin kahdet talvikengät yksien sijaan. No, koska en osannut päättää kahden kenkämallin välillä... 

Espanjalaismerkin kengät ovat vieneet minut mennessään. Olen kokenut hetkiä, jolloin mietin niitä varpaat muussaavia, tolkuttoman kauniita korkkareita ja sitten näitä - näitä ei tee mieli riisua ollenkaan. Näillä sipsuttaa helposti kovemmallakin pakkasella ilman, että varpaat muuttuvat jääkuutioiksi. Silti tekisi mieli pukea ne paljaisiin jalkoihin - mikä kohdallani on ehkä vähintäänkin outoa, koska palelen herkästi varpaita myöten. Rento malli on enempi kuin mieleinen ja ruskea nyt vaan tuntuu olevan juttuni.  Pienoiseksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin valinnanvaikeus, molempia kun ei yhtä aikaa mitenkään pidä. Ja jossain siintävä ajatus lähestyvästä kesästä - kuinka maltan näiden olla yli kesän...?



Ja sieltä se kesä vaan lähestyy. Koko alkuvuoden postaustahti on ollut täysin ala-arvoista, mutta tässä kohtaa, uuden kuukauden alkaessa, on taas hyvä hetki skarpata. Reipasta maaliskuuta ! :)