torstai 30. kesäkuuta 2016

RIMPSURÖMPSYMEKKO




Hellurei! Aurinkoisen päivän kunniaksi ajattelin julkaista pitkästä aikaa vähän asukuvantynkää. Ainakin täällä meidän nurkilla on ollut kertakaikkisen lämmin ja aurinkoinen päivä, kuten oli juhannuspäiväkin, jolloin kuvat on napattu. Mökkireissulla pysähdyttiin Savonlinnassa jäätelöille. Päällä liehui ehkä uusi ihastus - rimpsurömpsymekko - mikä ei ole edes uusi eikä niin rimpsuinenkaan, mutta jostain syystä kutsun sitä sellaiseksi.


Itseasiassa, mekko on ollut sovituksen jälkeen matkalla kirpputorille, koska se on itselleni hieman pitkä. Juhannuksena päätin kuitenkin itsepintaisesti pitää mekkoa, ja vyön kanssa sain kuin sainkin keluttua sen päälleni niin, etten ihan joka askeleella ole kompastua siihen. Suunnittelija ei ole ehkä tarkoittanut mekkoa pidettäväni aivan näin, mutta tämä nyt on oma tyylini pukeutua siihen. :D


Ihanaa, että ihan omista vaatteista löytyy silloin tällöin uusia lempivaatteita!
Käykö teille koskaan näin?







maanantai 27. kesäkuuta 2016

KESKIKESÄN KUVIA








Lämmin ja hurjan mukava keskikesän juhla on tältä vuodelta juhlittu.

Kuvakimara muutamasta edellisestä päivästä, olkaatten hyvät.
Kuvat eivät kuitenkaan kerro kaikkea, eivätkä tässä kohtaa edes tärkeimpiä kohtia. Ne eivät kerro, kuinka leppoisat löylyt savusaunassa oli tai kuinka muhevalla rosvopaistilla herkuttelimme aattoiltana. Ne eivät kerro, että parhaillaan meillä vietti juhannusta kahdeksantoista ihmistä ja kahdeksan koiraa. Tai, että nuuskuttelimme saunavastan tuoksua - hurjemmat intoutuivat sillä myös vastomaan. Eivätkä sitä, että sain hartiat punoittamaan lakatessani varpaankynsiä pihanurmikolla. Vilvoittelin järvessä jopa ilman saunaa ja nautin viilentävästä ilmavirrasta mönkijäajelulla. Ja paria muuta juttua.

Ne kertovat kuitenkin omaa tarinaansa ja näyttävät pieniä pilkahduksia päivistä, jotka olivat tähän mennessä kesän parhaat. Toivottavasti juhannus sujui mukavissa merkeissä teilläkin?

xx maria

 




perjantai 24. kesäkuuta 2016

JUHANNUSTAIKAA


Päivät laukkaa nyt sellaista vauhtia, että ei meinaa perässä pysyä. Juhannusvalmisteluiden välissä istahdin tähän toivottaakseni teillekin hyvää, leppoista ja toivottavasti mukavaa säätä juhannukseen. Jospa iltasella ennttäisi itsekin hetkeksi nauttimaan keskikesänjuhlasta. Odottelemme vieraita saapuvaksi, vaikka järjestelytkin ovat hieman vaiheessa. Eli pitemmittä puheitta - nautitaan, nauretaan ja otetaan rennosti. Hyvää Juhannusta!

xx Maria


lauantai 18. kesäkuuta 2016

KOTISEUTU: KAHVILA SOROPPI




Kotiseutu- juttusarjassa keskityn lähiseudulla sijaitseviin mielenkiintoisiin paikkoihin, liikkeisiin, kahviloihin tai mihin nyt ikinä satun eksymään - tai mihin oikein kovasti haluaisin päästä käymään. Aiemmin lupailin listaa paikoista, joissa haluaisin tänä kesänä käydä, mutta ajatus on kypsynyt kotiseutu- sarjaksi. Blogin aiheisiin on lisätty kotiseutu- kategoria, joten jos etsit vinkkejä kotiseudulleni Etelä-Savoon, löydät niitä em. kategorian alta. 

Ensimmäisenä tässä juttusarjassa piipahdetaan kotikyläni Puumalan Kahvila Soropissa. Poikkesin suloiseen kahvilaan perjantaina ensimmäistä kertaa, mutta en usko sen jäävän viimeiseksi. Kanasalaatti ja suklaa-aromilla maustettu kahvi vakuuttivat kävijän. Seuraavalla käynnillä aion nauttia keittolounaan.



Vanhoilla kalusteilla kalustettu kahvila on perustettu vanhan kaupan tiloihin. Kauppa-ajasta muistuttavia esineitä on käytetty mukavasti sisustuksessa, mitä täydentävät myynnissä olevat sisustusesineet, käsityönä tehdyt tottakai. Tila henkii vanhaa aikaa. Vanhoja hirsiä, heinäseipäitä, pönttöuuni...

Joistain paikoista vain tykkää heti. Tilan henki ja sisustus, valikoima ja henkilökunta - Soropissa on ne kaikki. Ihmettelen, miten olen onnistunut ohittamaan näin mukavan paikan vuosien ajan?

Myynnissä on sopivasti suolaista ja makeaa sekä päivittäin vaihtuva keittolounas. Salaattiannokseni sisälsi leipää ja kahvin. Vitriinistä bongasin mukavasti myös gluteenittomia ja laktoosittomia vaihtoehtoja. Entä mainitsinko jo erikoiskahvit? Sekä mukavan henkilökunnan?


Suosittelen. Pikkukylän kahvila puutalossa, jolla on pitkä historia, mutta jossa on ripaus tämän päivän makuja. Soropin löydät aivan Puumalan keskustasta, osoitteesta Keskustie 3.




Bonus: Viereisessä rakennuksessa kesän ajan By Pia's Summer Shop!
Täytyy itsekin piipahtaa liikkeessä tekemässä tarkempia tutkimuksia.


torstai 16. kesäkuuta 2016

RAKASTAA, EI RAKASTA...


 




Jostain syystä olen juuri nyt hyvin viehättynyt päivänkakkaroiden ulkonäöstä. Ne ovat jotenkin niin kesäisiä ja raikkaita keltaisine keskustoineen ja valkoisine terälehtineen. Ilokseni voin kertoa, että niitä on olohuoneen pöydällä suurehko kimppu.

Kimppu piti raahata kotiin lähes seitsämänkymmenen kilometrin päästä, kun ei niitä muka lähempää löydy kuitenkaan. Ei liene totta, mutta äitiliinin kanssa eilen aamulla heitetyn lenkin varrelta niitä sattui löytymään juuri sopivasti tarpeisiini - ja ylikin. Puretun talon tontti oli täyttynyt toinen toistaan suuremmista kakkaroista, jotka loistivat kilpaa auringon kanssa kurotellen sitä kohti. Näky oli mahtava, mutta voin vain kuvailla sitä teille.




Kotimatkan ajan mies ihmetteli omituista katkua autossa - päivänkakkarathan ne levittivät vienoa tuoksuaan ympäristöön. Haha. Nyt tuo epämiellyttävä katku on täyttänyt kotimme... Mutta on ne vaan niin nättejä. Miten noin nätti haisee niin pahalle?

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

SUNNUNTAI ILLALLINEN





Joskus laiskuus yllättää ja ruokakauppaan meneminen tuntuu tarpeettomalta. Varsinkin kun toisena päivänä ei ole ketään kotona syömässä ja sunnuntain jälkeenhän on jo maanantai, joten kauppareissua ei tarvitse organisoida varta vasten. Eilinen hurahti koiranäyttelyreissulla ja sen jälkeen vietin iltaa itsekseni kotona ja pärjään hyvin vähillä eväillä. Tänään pitikin sitten taikoa jääkaapista löytyvistä jämistä jotain.

Tämä jotain oli kuitenkin hyvin herkullista ja yllätti itsenikin.

Tomaateista tuli ehdoton suosikkini, mietin tässä jo, voisiko niitä tehdä kerralla enempi ja purkittaa? Ja uunissa tehdyt perunalohkot nyt vaan ovat hyviä ja mukavaa vaihtelua keitetyille potuille. Tällä kertaa perunoiden mausteena tuoretta timjamia, suolaa sekä Pasta Rosso mausteseosta sekä öljyä. Jos jääkaapin valikoima oli niukka, niin puutteita oli myös kuivakaapissa - jauhelihapihvit on kursittu kasaan kananmunasta, sipulista ja mausteista.





Tomaattien kaverina astiassa on valkosipulin kynsiä, suolaa, Pasta Rosso mausteseosta (olen jostain syystä tykästynyt tähän ja käytän sitä lähes kaikkeen...), hunajaa sekä reilusti öljyä. Ja kyllä olivat viedä kielen mennessään! Ja loppuivat ihan kesken. Seuraavalla kerralla teen näitä tupla - tai ehkä tripla-annoksen.

Toivottavasti oli mukava viikonloppu, miulla ainakin oli. Huomenna taas leipätyöhön, tsemppiä viikkoihinne! :)




torstai 9. kesäkuuta 2016

LINTUPERSPEKTIIVI LONTOOSEEN




Emirates Airline cable cars. Siinä ne liukuvat vaivattoman helposti halki ilmojen ja me kolme - mie, velipoika ja serkkulikka - katselemme niitä uteliaina, ehkä vähän jännittyneinä ja arvioiden köysiradan kestävyyttä. Takaraivoon hiipivästä epäröinnistä huolimatta astumme kyytiin ja istumme omaan koriimme, minä taisin ihmetelllä, mistä ovi suljetaan ja ettei kai se vaan ole auki "tuolla yläilmoissa"??  Ovet sulkeutuivat hetkeä myöhemmin itsestään ja samalla alkoi kaduttaa koko homma. Serkkulikka oli ajellut moisella kapineella Itävallassa, joten hän oli lähes pro. Minä halusin valua istumaan lattialle, olisihan siitä lyhyempi pudotus maahan ja velipoikakin istui hiirenhiljaa omassa nurkassaan.




Radan korkein kohta on 90 metrissä ja olihan maisemat huikeat, sitten kun viimein uskalsi hieman katsella ympärilleen ja luopua ajatuksesta, että ehkä vaijeri katkeaa tai korimme tippuu muuten vaan alla virtaavaan Thamesiin. Siitä huolimatta kuvissa on heijastumia lasista, horisontit ovat vähän vinksinvonksin eikä kännykkälaatu muutenkaan niin hääppöistä ole. Reissu oli kuitenkin huikea kaikessa jännittävyydessään, suosittelen kyllä. Kaltaisilleni korkeanpaikankammosta kärsiville kokemus voi olla hyvinkin jännittävä, mutta minäkin selvisin. Ja se tunne, kun astut takaisin maanpinnalle vielä adrenaliinin virratessa kohisten suonissa. Teki mieli hihkaista ilmoille jotain elossaolemisesta ja voittamattomuudesta - olo oli aika mahtava... vähän hassua ehkä. Veikka julisti ettei koskaan enää lähde mokomaan keksintöön, mutta epäilenpä vähän. Olisihan hienoa nähdä samat maisemat myös pimeän aikaan. ;)

Lontoota pääsee toki ihastelemaan ylhäältä käsin myös London Eye- maailmanpyörästä tai vaikkapa The Shard- rakennuksesta. Kummassakaan en ole käynyt, mutta ainakin London Eyehen verrattuna tämä oli edullinen (taisi olla reilu kolme puntaa) eikä tarvinnut jonottaa (London Eyehin on aina julmetut jonot kun Southbankilla on hengattu, niin tälläkin kertaa) ja silti saimme kolmeen pekkaan ikioman korin. Eli tässä varsinaisen hyvä kohde budjettimatkailijalle!







Matkamme jatkui köysiradalta O2 areenalle, mutta se onkin jo toinen tarina. Areenasta pikkupalanen postauksen toisessa kuvassa. Kyllä, areena on se omituinen valkoinen kupla, josta näyttää tököttävän nostokurjentapaisia...

tiistai 7. kesäkuuta 2016

VIHERPEUKALOINTIA



Kun tänään taas aurinko paistoi ja lämpötilakin oli ihan siedettävä, upotin pinkit puutarhahanskani multaan ja laitoin hieman kesäkukkia. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, joten puutarhurina olemista harjoittelenkin melkolailla kantapään kautta. Kesäkukat vielä jotenkin saan pysymään hengissä syksyyn, mutta perennat ovatkin sitten jo vähän niin ja näin. Joskus onnistuu, toisinaan ei.





Vääränlainen maa-aines, pH, liika aurinko, kuiva maa, märkä maa, savinen tai multainen, läpäisevä - on hämmästyttävää, miten moni asia vaikuttaa onnistumiseen. Haikeana olen katsellut perennapenkkejäni, osa istutuksista ei näemmä selvinnyt talvesta, myyrästä tai mistä ikinä. Kummallisia paljaita aukkoja siellä täällä. Pikkiriikkisellä kasvimaallani sen sijaan salaatit ja porkkanat ovat alkaneet itää, jee! Miehen kummilta saadut tomaatin taimet puskevat jo ensimmäisiä pikkuruisia tomaatin alkuja. Eikä ne enää ole mitään taimia vaan täysiverisiä tomaatteja!

Kukkaloiston lisäksi tällä hetkellä puutarharintamalla kiinnostelee puutarhan "sisustus". Tälle kesälle haaveilen saavani riippumaton (sekä paksun peiton, sillä hellettä ei ehkä tule??), tunnelmavaloja sekä lyhtyjä, pienen kahvittelupöydän omenapuiden katveeseen, pehmeitä tyynyjä, näin myös mainoksen perhostalosta, mikä alkoi tietty heti kiinnostaa! Lämpimiä päiviä sekä lupsakoita iltoja!

Riippumattovouhotuksessani bongasin Riippumattojen maailman, jossapa pikaisella vilkaisulla näyttäisi olevan mukava valikoima ekologisia luomupuuvillaisia löhöilykeitaita. Suoriudunkin tästä kauppaan suorittamaan tarkempia tutkimuksia. Onko kokemuksia kaupasta? 





torstai 2. kesäkuuta 2016

ROHKEA SUKLAAN SYÖ


Tai ehkä sittenkin utelias? Meidän torpassa vallitsee kuitenkin sellainen kummallinen marssijärjestys, että se on tuo miesihminen, joka tykkää suklaasta. Jolla pitää aina olla levy tai pari jemmassa keittiönkomeron ylähyllyllä. Ja joka napsii suklaata tuon tuosta. Minä naisihminen en jostain kumman syystä ole niinkään suklaankaveri, kuten (lähes) kaikki naisihmiset ovat. Tämä suklaa-asia on siis meillä ihan päälaellaan ja rikkoo yleiset normit kirkkaasti. En kuitenkaan ole totaalikieltäytyjä ja joskus suklaa ikäänkuin kuuluu asiaan, mutta jotenkin se ei vain heretä kummoisia tunteita minussa.

Senpä takia syntyikin tämä pikkupostaus suklaasta. Uteliaisuuttani nimittäin löysin suklaan, josta voin sanoa tykkääväni! Puhdistamon raakasuklaa appelsiinilla ja mintulla terästettynä maistuvat jopa kaltaiselleni ei-niin-suklaan-ystävälle. Se ei ole imelää, mitä normaalissa suklaassa ehkä hieman karsastan ja appelsiini sekä minttu raikastavat makua mukavasti. Patukka on toki melko hintava, muistaakseni hieman yli kolme euroa, mutta omalla kulutuksellani sen kärsii silloin tällöin maksaa. Ai niin. Nämä ovat luomua, maidottomia ja gluteenittomia sekä avainlipulla varustettuja. Tykkään!



keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

KESKIVIIKON KUVA: TÄÄ ILTA






Postaustahtini on jo jonkin aikaa ollut lähinnä  nau-ret-ta-va.

Tuo ei ehkä ole kaikkein hienoin aloituslause, mutta se nyt saa kelvata. Ja onhan se tottakin. Olen ihan surkein postaamaan reissunpäältä, eikä tässä kotiinpaluun jälkeenkään ole turhan tiuhaan tullut matskua ulos suollettua. Julkaisematonta materiaalia on kerääntynyt marraskuulta (!) saakka, joten ehkä nyt ymmärtänette itseni soimaamisen.

Mutta katsokaa tuota keskiviikon kuvaa. Kyseessä on yksi ainoa kuva, josta muokkasin mustavalkoisen sekä rajasin tiukasti lähikuvaksi. Ylin otos on alkuperäinen ja käsittelemätön. 

Mielestäni kuvassa kiteytyy suomalaisen kesäillan ihanuus, herkkyys ja kauneus. Tälläisinä iltoina ei huvita istua näpyttelemässä tietokonetta. Tälläisistä illoista kuuluu nauttia ja imeä energiaa itseensä pimeän kauden varalle varastoon, eihän näitä liikaa ennätä lyhyen kesän aikana olla. 

Nautitaan kesästä! xx