torstai 16. kesäkuuta 2016

RAKASTAA, EI RAKASTA...


 




Jostain syystä olen juuri nyt hyvin viehättynyt päivänkakkaroiden ulkonäöstä. Ne ovat jotenkin niin kesäisiä ja raikkaita keltaisine keskustoineen ja valkoisine terälehtineen. Ilokseni voin kertoa, että niitä on olohuoneen pöydällä suurehko kimppu.

Kimppu piti raahata kotiin lähes seitsämänkymmenen kilometrin päästä, kun ei niitä muka lähempää löydy kuitenkaan. Ei liene totta, mutta äitiliinin kanssa eilen aamulla heitetyn lenkin varrelta niitä sattui löytymään juuri sopivasti tarpeisiini - ja ylikin. Puretun talon tontti oli täyttynyt toinen toistaan suuremmista kakkaroista, jotka loistivat kilpaa auringon kanssa kurotellen sitä kohti. Näky oli mahtava, mutta voin vain kuvailla sitä teille.




Kotimatkan ajan mies ihmetteli omituista katkua autossa - päivänkakkarathan ne levittivät vienoa tuoksuaan ympäristöön. Haha. Nyt tuo epämiellyttävä katku on täyttänyt kotimme... Mutta on ne vaan niin nättejä. Miten noin nätti haisee niin pahalle?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)