torstai 11. elokuuta 2016

PUOLITOISTA VIIKKOA KUVINA


Loman toinen osa on pyörähtänyt käyntiin kaiken touhotuksen keskellä. Puolitoista viikkoa on hujahtanut enempi ja vähempi tuli hännän alla, mutta mukavissa merkeissä enimmäkseen. Sapiskaa pitää antaa itselle siitä, että läppäri lojuu pölyttymässä olohuoneen pöydän alatasolla, sen kun pitäisi olla korjaamolla. Häpeillen tunnustan, että se on odottanut sitä jo kaksi viikkoa - ainakin!

Mitä sen sijaan olen puuhannut, pieni kurkistus siihen.

Luonnosta olen päässyt nauttimaan niin kotimetsässä kuin kaupungissakin. Vanhempieni pihaoravat jaksavat viihdyttää joka kerta siellä vieraillessani. Kantarellien keräämisessä taas hauskinta on, etten itse edes syö sieniä - paitsi niitä legendaarisia, valko-vaaleanpunaisia vaahtokarkkisieniä. Onneksi joku kuitenkin aina huolii valmiiksi kerätyt kantarellitkin.


Viimeisiä koiranäyttelyitä meidän kohdalla viedään ennen jahtikauden alkua. Viime lauantaina Taika sai erinomaisen laatuarvostelun ja mamma on vähintäänkin ylpeä. Ensi lauantaina toivottavasti vielä pikkuisen paremmin? Se paha koiranäyttelyissä on, ettet koskaan tiedä lopputulosta etukäteen.... Hmph.


Kotikaupunki on ollut kohteenani useampana päivänä, tarkemmin sanottuna koko alkuviikon. Isoveikka on lomailemassa siellä ja aikaa on sitten tapettu porukalla. Hyvässä seurassa ainakin, aika menee ihan liiankin nopsaan! Olemme kuitenkin ehtineet ulkoilmaterassille valtavien lehmusten katveeseen tuopillisille, nauttimaan kahvit torilla sekä ruokailemaan kahdessa eri ravintolassa. Suosittelen testaamaan tyrnimarjajälkkäriä sekä poropizzaa, mikäli satutte Majakkaan tai Caperoon Savonlinnassa.

Pikkupennut ovat pian neljäviikkoisia. Joka kerta pentujen kehityksen seuraaminen on yhtä ihmeellistä ja mykistävää. Kehitystahti on sitä luokkaa, että hidasälyisemmät sivustaseuraajat tippuvat auttamatta kelkasta. Siltikin matka aikuisiksi metsästyskoiriksi on vasta alussa - vaikka pikkuprinsessat ovat olevinaan jo tosi suuria ja mahtavia.

Eilen kotimatkalla. Maantietä on tullut ajeltua ristiinrastiin aina naapurimaakuntiin asti. Sata kilsaa ja rapiat on tosin ihan normijuttu, mikäli kotontaan poistuu. Vaan mikäpä on ajellessa, sillä on tässä ennättänyt autokaupoillekin. Ja mikäpä on ajellessa kauniissa, kesäisessä kotimaassa!

Mukavaa viikon jatkoa, kamut!

2 kommenttia :

  1. Voih, ihana orava! Meille kanttarellit maistuisivat, muttemme tiedä, mistä niitä löytää. Ei ole vielä vastaan tullut metsässä. Höh. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Voi toivottavasti olette jo löytäneet kantarelleja? Minä oon nimittäin vähän huono neuvomaan mistä niitä voisi etsiä. Täällä niitä tuntuu olevan nyt siellä täällä - kuusikoissa ja niiden reunoilla, sekametsissä jne. Kiva kun kommentoit ja pahoittelut, että vastaaminen kesti.

    VastaaPoista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)