sunnuntai 30. lokakuuta 2016

edes kerran viikossa


Eilinen hujahti vauhdilla. Ihan niinkuin kaikki muutkin päivät, ihan niinkuin koko kuukausi. Ihan niinkuin koko vuosi, jos käy tarkemmin miettimään. Aamupäivän valmistelin kuumeisesti purtavaa iltaa varten. Lenkitin koiran pikaseen ja suunnistin kummitytön syntymäpäiväjuhlille. Kolmevuotias syntymäpäiväsankari vastaanotti minut vaaleanpunaisessa mekossa ja ilahtui saamastaan paketista. Tämä oli minulle tietysti helpotus. Lahjakassista löytyneitä tarroja näkyi pian pienemmän sisaruksen poskessa, sankarin omissa käsivarsissa ja taisipa minunkin käteen ilmaantua yksi. Myös tarrakirja sai osansa.

Tänään heräsin seitsämältä ihan virkeänä. Ja nyt siis puhun tästä nykyajasta, talviajasta, johon kellot ovat täytyneet taas siirtää. Yrityksistä huolimatta uni ei vain enää tullut, mutta koska oma sänky on ihana paikka, päätin hengailla siellä vielä aamupalan merkeissä. Mies oli jo mennyt menojaan metsälle. Pikainen pyrähdys alakertaan kahvinkeittoon ja lautaselle eilisten halloweenjuhlien rääppeitä, vähän hedelmää ja tämän hetken suosikkismoothie. Sitten takaisin sänkyyn ja telkkarista luontodokkarin katseluun. Luk-sus-ta!

Eilisen kovimmat juhlat olivat kyllä nuo kolmeveesynttärit, sillä halloweenbileet olivat pannukakku eikä niitä oikeastaan ollutkaan. Jäi meille ainakin iltaa varten varattuja eväitä kahteen pekkaan syötäväksi ihan kiitettävästi. Syötiin sitten miehen kanssa kynttilän valossa ja siemailtiin roseeta, katsottiin illan elokuva ja käytiin hyvissä ajoin nukkumaan. Perussettiä siis - no, ei meillä nyt ihan joka ilta kynttilänvalossa roseeta latkita.



Käytin ensimmäistä kertaa aamukahviini kauramaitoa. Olen ostanut kasvipohjaisia maitoja lähinnä smoothiehin, mutta nyt päätin testata sitä kahviin. Eikö sitä puhuta jostain kauralatesta? Maito juoksettui hieman, mutta päätin silti juoda sen - tätä aamua ei pienet vastoin käymiset pilaisi. Hieman lusikalla hämmentämällä kahvi näytti taas ihan ehdalta juotavaksi ja olikin sitä. Ei silti, taidan jatkossa käyttää kuitenkin tavallista maitoa kahvini seassa...?

Tulin siihen tulokseen, että kyllä ihmisen on saatava nauttia aamupalansa kiireettä ja fiilistellen edes kerran viikossa.

Loppujen lopuksi siirryin jatkamaan aamupalaani keittiöön, luin parin suosikkiblogini uusimmat postaukset sekä tärkeimmät uutiset, kumosin toisen (vai kolmannen?) mukillisen kahvia. Tänä aamuna ei ollut kiire mihinkään.


Ihanaa sunnuntaita! xx






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)