sunnuntai 23. lokakuuta 2016

HAHTUVIA


Kolmas mukillinen kahvia - sillä voi tämän blogipostauksen aloittaa.

Tänä aamuna puut taipuvat syystuulten puhaltaessa kylmästi, lämpö ja kesän lempeys ovat tipotiessään kuten puiden lehdetkin. Ei puutu kuin jäätä vihmova sade taivaalta... ehkä sitä ei pidä tässä kohtaa manata, näky on tarpeeksi koruton näinkin.

Eilisaamuna ikkunasta katsellessani näkymä oli hohdokkaampi - yön aikana maahan oli leijaillut tulevan talven ensimmäisiä lumihahtuvia. Niitä oli jäänyt kiikkiin paitsi maahan, myös sinnittelevien kasvien lehdille. Onneksi nostin porkkanasadon maasta jo viikolla, ne olisivat ehkä paleltuneet?






Porkkanasato jäi hieman kitukasvuiseksi. Saattoi harvennus unohtua eikä reppanoilla ollut tilaa kasvaa, mutta tästäkin on vain koitettava oppia, ei lannistua. Sentään osa porkkanoista oli lähes kymmensenttisiä, osa juuri ja juuri peukalonkynnen mittaisia - todellisia babyporkkanoita!

Remonttipakkomielteessäni olen kuluttanut männä viikolla tunteja katsellen kuvia lavuaareista, hanoista, laatoista ja maaleista. Eilinen hujahti enimmäkseen sisätiloissa siivoten ja järjestellen. Järjestelystä ja tavaroiden siirtelystä paikasta toiseen on tuntunut tulleen lähes neuroosinkaltainen tila, jota toteutan kodin uudistusvimmassani ennen varsinaisen remontin käyntiinpääsyä.





Nyt aion kuitenkin punnertaa pysrtöni penkistä ylös ja sonnustautua ulos - luonnonvoimia uhmaten. On ehkä aika päästää jo kesäkukat kärsimyksistään ja tyhjennellä ne ruukuistaan. Tämänhän reippaat puutarhurit ovat tehneet jo varmaan pari kuukautta sitten...? Jos sen jälkeen suinkin tarkenen, menen metsään. Aion myös raivata sandaalit ja ballerinat täyttämästä eteisen kenkähyllyä. On jo korkea aika!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)