torstai 27. lokakuuta 2016

lumi-ilottelua







Ensilumi leijaili maahan toissapäivänä. Vaikka talven tuleminen aina hieman ahdistaakin, on ensilumi jotenkin lohdullista - se tuo valoa tähän pimeyteen.Toki lumentulo tarkoittaa myös entisestään viileneviä säitä, mutta valo on se, jota kaipaan tässä kohtaa kuitenkin eniten. Tätä kirjoittaessa tosin sataa vettä, että se siitä. Onneksi lunta on silti vielä vähän jäljellä.


Reilun kolmen kuukauden ikäinen Makis spurttaili lumessa innoissaan - vaikka se nyt pyrähtelee muutenkin ihan vaan elämän ilosta ja omien edesottamustensa testaamiseksi.  Pennun elämää. Vanhempi Neri, innostui sekin jolkottelemaan lumessa, mutta huomattavasti pentua verkkaisemmin, oman arvonsa tuntevasti, eikä niin jaksanut välittää intoa pursuilevasta ipanasta. Vanhaa puhdas valkea alkoi pian inhottaa, lihakset ja luut kaipaavat lämmikettä viileinä aikoina. Sen sijaan takki päällä kävelylenkki kuvaushetken jälkeen maistui vanhallekin.








Hetkittäin elämä tämän pienen villikon kanssa raastaa hermoja - se  kun ehtii ihan joka paikkaan. Ja tämä yksilö on vieläpä erittäin tehokas silppuri! Jos se jotain tavoittaa, se täytyy tuhota. Lattioilta on siivottu revittyjä laskuja, tuhottuja pahvilaatikoita, avattuja ja vähän naposteltuja leipäpusseja, haloista revittyä roskaa - tulilinjalta on pelastettu myös parit kengät ja käsilaukut.

Lumi-ilottelu sen sijaan päättyi surkuhupaisasti. Kävelymme loppuvaiheilla lähestyimme rantaa, johon nopsajalkaisimpana Makis- pentu ennätti ensin. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, kuului laiturin vierestä molskaus. Sinnehän se pentu pulahti ensimmäisen hyyhmän joukkoon! Pääsi onneksi omin avuin rantaan, jonka jälkeen olikin melko nopsa siirtyminen sisälle kuivaamaan ja lämmittelemään.

Nämä otukset... rakkauspakkaukset.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)