torstai 6. lokakuuta 2016

olohuoneen galleriaseinä






Koti ei kai koskaan ole valmis. Aina ja loputtomasti on kohtia, jotka vaativat jonkinlaista huomiota. Kaikista asumistani kodeista, on tämä ottanut ylivoimaisesti eniten aikaa oman tyylinsä löytämisessä. Ehkä siksi, että muutin aikanaan miehen kotiin eikä niin, että olisimme muuttaneet yhdessä. Pikkuhiljaa - siis tooodella hitaasti - oma tyyli on kuitenkin alkanut muotoutua ja itselleni on selkiytynyt selkeä visio siitä, millaisen kodin tästä haluan.

Koska tämä projekti on kestänyt jo vuosia, ei selkeänä verkkokalvoilleni piirtyvä kuva tietenkään toteudu konkretian tasolle aivan sormia naupsauttamalla juuri nyt. Pienetkin muutokset kohti lopputulosta, ovat kuitenkin aina eteenpäin. Kaiken kukkuraksi, pienten muutosten myötä koti tuntuu uudistuneen yhtenään. Toki luonteelleni tälläinen hiljaa hyvä tulee meininki on välillä hermoja koettelevaa ja turhauttavaa, mutta tehnee hyvää omalle kehitykselleni.





Viime viikonloppuna sain viimein toteutettua yhden kohteen. Olohuoneen seinälle päätyi valokuvia koiristamme ja niiden tilalta sai väistyä vähemmän tykkäämäni ryijy. Koko huoneen henki muuttui kerta heitolla aivan toiseksi, siellä on nyt tilaa hengittää. Mikä elintärkeä asia!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)