tiistai 15. marraskuuta 2016

elämä ei aina ole vaaleanpunaista hattaraa


Uusi viikko on potkittu käyntiin. Niinpä, potkittu. Heti eilen viikkokalenteriini tulvahti työtehtäviä, joiden suorittaminen suoraan sanottuna hieman ahdistaa. Lähinnä siitä syystä, etten koe aikani riittävän kaikkeen. Että voisin hoitaa tehtäväni parhaalla mahdollisella tavalla. Että koitan suoritua tehtävistä yhtäaikaisesti olosuhteiden pakosta, ja sen seurauksena kaikki tulee hoidettua vähän sieltä tännepäin.

Kaikenkukkuraksi minua arvosteltiin eilen ikävin sanakääntein. Minulla ei tuntunut olevan asiassa sanavaltaa, koska olin syyllinen - hälläväliä, mitkä ovat faktat.






Valvoin aamuyöllä tunteja asioita vatvoen. En tullut viisaammaksi, väsyneemmäksi kylläkin. Elämässä joutuu joskus asioiden eteen, jotka eivät ole mukavia. Sehän on normaalia. Mutta entä jos enimmäkseen tietyt asiat ahdistaa? Ja jos ne tietyt pienetkin asiat ahdistaa? Jos tekee mieli sanoa, että tämä oli nyt tässä.


Aina ei ole niin elämä on ihanaa, vaaleanpunaista hattaraa...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)