keskiviikko 2. marraskuuta 2016

pimeää





Marraskuu on käynnistynyt kriisissä. Ei missään vakavassa, vaan aika mitättömässä, mutta kriisissä kuitenkin. Kärsin jonkunlaisesta kirjoituslukosta, eikä tekstiä tunnu tulevan kuin väkipakolla puristamalla. Olen lukenut viime aikoina paljon inspiroivia tekstejä, mutta kun avaan tekstieditorin pää lyö tyhjää. Vaikka se pursuaa ajatuksia ja asioita. Haluan kirjoittaa vaikka mistä ja sitten ei olekaan mitään sanottavaa...

Kun pitäisi kirjoittaa, pääni tuntuu pimeältä kuin metsä ympärilläni iltakävelyllä. Tsiisus, että siellä voikin olla pimeää! Peitin kokeeksi otsalampun enkä nähnyt kerta kaikkiaan mitään. Katsomalla ylöspäin, pystyi juuri ja juuri erottamaan taivaan jossain puiden latvojen yläpuolella. Muuten ei mitään, vain säkkipimeä tyhjyys.

Se pimeys on niin tiheää, että tuntuu kuin  se käärisi minut itseensä. Äänet ympärillä tuntuu korostuvan ja silti tuntuu, ettei kuule oleellista - mitä se ikinä onkaan.


Metsän pimeässä pärjää otsalampun kanssa, mutta pääni minun on selviteltävä itse. Ja se ei olekaan kärsimättömälle tyypille ihan helppo nakki!


ps. kuvathan eivät vedä pimeydessä vertoja tälle illalle mitenkään mutta valikoituivat postaukseen olemalla ainoita aiheeseen vähänkään sopivia.







Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)