maanantai 21. marraskuuta 2016

viikonlopun (vähemmän) tärkeät


Uusi viikko, puuh. Viikonloppu loppui perinteiseen tyyliin ihan liian äkisti, akkuni eivät olleet vielä kuin puoliksi latautuneet. Viime viikko osoittautui ilmeisen rankaksi työrintamalla ja vei mehut naisesta melko totaalisesti. Podin väsymystä koko viikonlopun. Bloginkaan pariin en muka ennättänyt. Tosiasiassa, en jaksanut ja se vähän huolestuttaa itseäni. En jaksanut tehdä paljon muutakaan, mitä olin toivonut tekeväni, joten armahdettava on itsensä tässäkin kohtaa.



Siinä nupahtaneena tein kuitenkin suuria, joskin elämää pienempiä havaintoja. Ehkä merkityksettömiä seikkoja, joita vain väsyneenä tulee miettineeksi. Paitsi ehkä se, mikä koskee leipomista.

Viime aikoina olen ihmetellyt ilmiötä nimeltä hygge. Se on sanana jopa hieman ärsyttänyt. Ehkä siksi, että nokkelat tanskalaiset keksivät brändätä sen, mitä meillä kutsutaan kotoisasti kaamosmasennukseksi (johon tanskalaiset eivät juurikaan muka sairastu, koska hygge - mutta muistiko kukaan, että tanskanmaa sijaitsee jokseenkin etelämpänä pimeästä pohjolasta, kysyn vaan??). Myönnettävä on, ettei kaamosmasennus kuulosta varsinaisesti myyvältä. Polttelen tästäkin eteenpäin kynttilöitä, uppoudun sohvannurkaan ja nautin tunnelmasta - oli siinä sitten hyggeä tahi ei.




Kuka katsoo perjantai-iltana klo 23 ruokaohjelmia televisiosta? Vai onko oikeampi kysymys: katsooko kukaan enää ylipäänsä televisiota? Kun on kaikenmaailman Netflixit sun muut, johon itse en vielä ole tutustunut kuin kuulopuheissa. Sen sijaan, minä katsoin teeveestä ensin Versace- elokuvan ja sitten brittiläisen tv-kokki Nigellan ohjelmaa Avalta  perjantai-iltana klo 23. Ja sain pari hyvää tipsiä omiin kokkailuihinkin. Sen sijaan ihanalta näyttäneeseen sitruunapavlovaan ei ehkä kannata ryhtyä, koska...

Leipominen tekee minut kärttyiseksi (mies voisi kuvailla tilaani rankemmaksi, mutta eipä ole nyt paikalla kommentoimassa). Niin se vaan on. Jos olen viisas, otan opikseni enkä testaa itseäni uudelleen ja uudelleen siinä toivossa, että olisin "parantunut". Vaikka sanotaan, että toisinaan on hyvä poistua mukavuusalueelta.




Havahduin tuon tuosta muistamaan, olinko ehkä unohtanut jotakin. Ehkä vastata johonkin sähköpostiin, kävinkö maksamassa läppärin virtajohdon korjauksen pari kuukautta sitten, tai olinko ehkä unohtanut koiran/koirat jonnekin. Moneen näistä en vieläkään tiedä vastausta, mutta mainitaan, että koirat ovat tallessa.





Ei kaikki viikonloppuaamut ole ah, niin ihanaa-rypistyneet lakanat-ja aamukahvi sängyssä- aamuja. Molempina aamuina olo oli kuin jyrän alle jääneellä. En silti muista niin tapahtuneen...?

Ettei ihan negailuksi mene, niin mainitaan pihapuussa nähty orava (kaupungeissa on yleisempää törmätä oravaan kuin täällä maalla. Juu-u, uskokaa pois.) sekä lauantain auringon pilkahdukset, joita ennätin ihailla keittiön ikkunasta leipomisen lomassa...


Kyllä tämä tästä. Huoletonta viikkoa!


2 kommenttia :

  1. Niinpä - kun tuosta hyggeilystä ensimmäisen kerran kuulin, totesin vain, että olen ollut jo vuosikymmeniä trendikäs;)
    Ja ei - ei Netflixiä tähän huusholliin - telkkaristakin tulee tarpeelliset ja sen mitä ei ehdi nähdä, voi katsoa jälkikäteen netistä. Tai ostaa sarjan DVD:nä. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän tasan tarkkaan koukuttuvani johonkin sarjaan, jos siihen Netflixiin hairahdun;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kyllä täälläkin osataan olla trendikkäitä - jopa ennen muuta maailmaa. ;)
      Ja itse taas en oikein koukutu sarjoihin ollenkaan ja vaikka koukutun, tuottaa niidenkin harvan seuraaminen vaikeuksia. Aika vaan menee johonkin muuhun... Onneksi Good Wifekin loppui! :D Mukavaa, kun kommentoit!

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)