lauantai 31. joulukuuta 2016

2016 viimeinen






Vuosi 2016 alkaa olla taputeltu. Shamppanjat on kylmässä ja jääkaapista löytyy juhlan henkeen sopivaa purtavaa. Meillä ei raketit poksu eikä noitapillit vihellä, vaan vuodet vaihtuvat rauhallisesti ilman räiskettä jo ihan koirien takia. Joskus ollaan hurjuuksissamme poltettu muutama tähtisädetikku!

Eikä raketteja kyllä osaa täällä metsänkeskellä kaivatakaan, ne eivät kuulu tänne - tai sitten ollaan vaan vanhoja ja tylsiä - tai ainakin tylsiä, vanhaksi en suostu kai ikinä.



Vuoteen mahtuu paljon tapahtumia, niin hyviä kuin ikäviä. Paljon tapahtumia ja asioita, joita ei enää muista. Paljon niitä, jotka toivoo muistavansa vain koska ne olivat hyviä tai merkittäviä asioita sekä niitä, jotka olivat maailman kauheimpia asioita, joista olisi pitänyt oppia tulevan varalle. Sitten on vain niitä parhaita asioita, jotka muistaa pinnistelemättä lopun elämänsä.

Eniten toivon ensi vuodelle niitä parhaita asioita - meille kaikille.


Pirskahtelevaa vuoden vaihdetta ja kiitos, että olette olleet mukana! xx



perjantai 30. joulukuuta 2016

elän vieläkin

Suunnitelmani lorvia joulunpyhät, onnistui kiitettävästi. Joulun jälkeenkin on elämää, vaikka sen sisältö on ollut lähinnä töitä, töitä ja töitä - päivät ovat vinuneet yhteen- kahteentoista tuntiin. Väliin on mahtunut liian lyhyitä yöunia ja pakollisten arkiaskareiden hoitamista. Joulun tuoma extravapaa tuli todelliseen tarpeeseen pitkän viikon jälkeen, mutta nyt ollaan jälleen nollassa. Päässä hölskyy tyhjyys, kroppaa kolottelee sieltä täältä ja joka solu tuntuu huutavan lepoa.




Viime päivinä olen huomannut, kuinka olen laiminlyönyt itseäni monella saralla. Kirjoittaminen on jäänyt, liikkuminen on jäänyt - mikäli ei lasketa aamuisin heti kuuden jälkeen heitettyä noin vartin mittaista koiran pissitys-reissua, ulkonäössäkään ei ole hurraamista. Herättelen varovaisia toiveita, että nyt tulevina vapaapäivinä saisin tehtyä asioille jotakin. Haluan raittiiseen ilmaan energisoitumaan ja inspiroitumaan, kaipaan joogamattoa sekä siistejä kulmakarvoja. Peräänkuulutan hyviä tai ainakin tarpeeksi pitkiä yöunia.


Sitten on ne pari muuta keissiä viikonlopulle, mutta ei puhuta niistä nyt. Eikä siitä, että ensi viikko ei lupaa parempaa työrintamalla. Torstai-iltana tosin pakataan kimpsut ja kampsut ja suunnataan viikonloppureissulle Berliiniin! Matkavinkkejä vastaanotetaan. ;)

Rattoisaa perjantaita kaverit!

perjantai 23. joulukuuta 2016

rennosti vaan jouluun




Nyt saa joulu tulla ja mennä painollaan. Olen tehnyt voitavani. Aikuisten joulussa on se hyvä puoli, että se voi näyttää ihan miltä vain. Ei ole pakko mitään.

Lahjat sain hankittua, mies haki kuusen ja joitain jouluherkkuja on valmistumassa, jääkaappi on lastattu. Lähitilalta hankittu kalkkuna odottelee vielä uunia ja kuusi koristeita. Mutta nyt päätin pysähtyä ja ajelehtia rennosti läpi näistä päivistä. Eikö vapaat ole tarkoitettu juuri palautumiseen ja mukavaan oleiluun?

Viikon täytti puskista tupsahtaneet extratyötunnit, mitkä tietty sotki suunnitelmat totaalisesti, valvotti yöt ja väsytti naisen. Aion siis käyttää seuraavat kolme päivää viisaasti, ilman stressiä. Levätä, lorvia, syödä, nauttia.

Ihanaa ja rentouttavaa Joulua. On aika rauhoittua. xx

perjantai 16. joulukuuta 2016

lounasöverit


Puh ja huh! Tämä joulunaika on petollista. Toivun tässä pikkuhiljaa päivän lounasövereistä, sillä meillä oli työpaikan jouluateria läheisessä Ravintola Satamassa. Kummasti masu täyttyy äkkiseltään kevyeltä näyttävästä sapuskasta... Ehkä paino pitäisi nimenomaan sanalla näyttävästä. Iltapäivä työpäivästä menikin kivasti ähkyä sulatellen.



Annos ei ole kovin kauniisti aseteltu, mutta se on kuola suupielestä valuen kerätty joululounaan salaattipöydästä. Sittemmin hyvällä ruokahalulla nautittu. Oma ateriani koostuikin pääasiassa salaattipöydän antimista, missä oli mielestäni parhaat herkut. Salaattia, graavilohta, savulohta, katkarapuja, perunasalaattia, kinkkua talon sinapilla, kananmunanpuolikas ja ruohosipuliaiolia, leipää erilaisin levittein - ja yllätyksenä kaikista - mätihyytelöä. En tiennyt tykkääväni. Mukavaa oppia itsestään vielä näin kolkytplus- ikäisenä.





Pääruoan kuittasin porkkanalaatikolla, jota extrasin toisella munanpuolikkaalla ja mätihyytelöllä.

Tässä vaiheessa jälkiruoalle ei oikeastaan ollut enää tilaa, mutta sain kuin sainkin ahdettua vielä piparkakkurahkaa ja glögiä. Juustovalikoima houkutteli kovasti, mutta rajansa tuntuu olevan vatsallanikin...



Sataman jouluruoka onkin ollut joka vuosi omaan makuuni lähes taivaallista. Omalle lautaselle ei valikoitunut lähellekään kaikkea, mitä tarjolla oli, sillä valikoima on runsas. Ja tietysti lautasta tulee täytettyä niillä omilla herkuilla.

Tästä mieleeni juolahtikin Lontoon reissuni ruokailut, jotka eivät menneet aivan putkeen, mutta se onkin sitten toinen tarina. Tarina, jonka tulen kertomaan tässä kohta puoleen.

Nyt jatkan mahan vierellä körmöttämistä! :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

joulutoreilla - Lontoo





Kaneli, glögi, suklaa ja kaikki muut jouluiset tuoksut hiipivät nenääni. Välillä jouluntuoksuihin sekoittuu herkkullinen lettujen, hampurilaispihvien ja erilaisten makkaroiden tuoksut. Ihmiset näyttävät uteliailta selvittämään tuoksujen alkuperää ja osa onkin jo täydessä touhussa maistelemassa paikan päällä valmistettuja herkkuja. Joulutorikojujen edustoilla parveillaan.

On ollut liiankin helppoa viipyillä noissa tunnelmissa, vaikka tosiasiassa palasin Lontoon reissultani kotiin jo keskiviikkoiltana. 



Käväisin töissä torstain ja perjantain ja nyt olenkin saanut lepäillä viikonlopun. Joopa joo. Pyykkikone on pyörinyt, imuri rallattanut ja minä siinä kaiken keskellä yrittänyt saada kotia siistiksi ja lämpimäksi. Mieskään ei ole ollut kotosalla, vaan koiraharrastuksensa parissa koko viikonlopun, mikä tietysti on tuonut oman jännitysmomenttinsa näihin päiviin.

Mutta toreilla ja turuilla oli kiva kuljeskella. Kotipuolessa sitä tulee harrastettua harmittavan vähän, koska on muita kiireitä. On koti, jossa on ihana olla. On välimatkat ja kaikenlaista muuta puuhaa. Liiankin helppoja tekosyitä viipyä vapaapäivinä koko päivä kotosalla ja sen välittömässä läheisyydessä, keskellä metsää. Työpäivinä taas on hoppu kotiin rakkaiden läppäkorvien luo ja elpymään päivästä. Ehkä niitä kutsutaan valinnoiksi..?







Lontoossa kuljeskeltiin kuitenkin tunteja. Käytettiin lähes päämäärättömään hengailuun käytännössä koko sunnuntai ja jollain tapaa se on aika rentouttavaa. Ei kiirettä, ei aikatauluja. Pysähdyttiin välillä juomaan lämmintä siideriä ja katseltiin ohi marssivia ihmisiä. Välillä huomasin miettiväni heidän mahdollisia aikataulujaan - oliko heillä yhtä leppoisa meno kuin meillä.

Kojuista osui silmiin, mitä parempia joululahjaehdokkaitakin. Liekö siideri teki tehtävänsä ja sai ajatuksen kulun häiriintymään riittävästi, sillä kotiin palasin kuitenkin tyhjin käsin. Ainoa ostokseni oli eräästä kojusta ostamani kaulahuivi (jäljempänä kuvassa minusta ja Chaplinista), johon hyytävä viima minut edellisenä iltana pakotti sekä muutama pienen pieni tuliainen.

Nyt olenkin lähetellyt veljelleni kainoja viestejä, jos hän postittaisi minulle yhtä ja toista torilta - kun sattuu niillä kulmilla liikkumaan. Ja totta puhuen, tuskin sattuu vaan hänen olisi varta vasten lähdettävä sinne. Olen ääliö...

Covent Gardenin antiikkitorilla huomasin hopeisen, jo kauniisti patinoituneen, käärmettä kuvaavan rannerenkaan. Se harmittaa ehkä eniten. Nyt koitan uskotella itselleni, ettei kohtaloitamme ollut tarkoitettu yhteen.





Lontoossa kadut oli koristeltu toinen toistaan upeampiin jouluvalaistuksiin. Tosiasiassa niistä nähtiin vain murto-osa, mutta hienoja ne olivat silti. Ja jollain kai sitä puuttuvaa lunta on kompensoitava, vaikka minä huomasin miettiväni jossain kohtaa sähkön kulutuksen määrää...

Kieltämättä kaikki tämä joulumeininki sai minutkin hieman orastavalle joulumielelle. Eilen oli käytävä sisälle kuusenoksia tuoksun toivossa, tottakai. Vuosia komeron kätkössä nököttänyt olkipukkikaan ei näyttänyt enää niin pahalta silmään, vaikkei se vieläkään päässyt näkösälle. Glögiä on latkittu jo useaan otteeseen. Ehkä se olkipukkikin vielä pääsee edustamaan hieman lähempänä joulua.





Millaisissa merkeissä teidän viikonloppu ja jouluvalmistelut ovat, olisi mukava kuulla?
Mukavaa alkavaa viikkoa!


Postauksen kuvat Leicester Squarelta, Covent Gardenista ja niiden välimaastosta.
Kuva minusta ja Chaplinista veljeni käsialaa.

maanantai 5. joulukuuta 2016

koiraterapiaa matkalaiselle

Matkalaisella kaikki hyvin. Saavuin määränpäähäni Lontooseen lauantaina täysin ajallaan, vaikka lähtöä siivittikin pienet kommellukset sekä tolkuton kiire.

Koti-ikävän estoon sain koiraterapiaa heti veljeni luo saavuttuani, sillä heillä oli viikonloppuhoidossa ihana tiikerijuovikas ruttunaama. Kerta kaikkiaan valloittava ranskis Lola, joka hänkin otti minut avosylin vastaan. Suostui eilen jopa leikkimään kanssani, komensi hiusharjaani ja sai hepulin kun pääsi piehtaroimaan lakanoihin.






Sunnuntai iltaan kuului hulppeita maisemia Lontoon yllä, mutta siitä ja muista reissukuulumisista lisää myöhemmin. xx

perjantai 2. joulukuuta 2016

lähtövalmistelut kusee


Laukku on pakkaamatta, tukka litimärkänä pesun jäljiltä. Väsyttää. Aamupäivällä reppu pitäisi  olla latingissa ja minun ratin takana. Tutun työmatkan ajelee vanhasta muistista vaikka puoliunessa, mutta matka Helsinki-Vantaalle vaatii hieman parempaa vireystilaa. Kun Finnair ottaa kuljetusvastuun, voi jälleen hieman torkahtaa. Mutta miten on mahdollista, että lähtövalmistelut on näin pahassa jamassa??? Otin sentään juuri varmuuskopion puhelimestani, mikä korvaakin kaikki matkatavarat. Hah.


Huomenna suuntaan siis Lontooseen jälleen kerran. Mieleen on pulpahdellut mukavia suunnitelmia sitten tämän postauksen, toivottavasti ne toteutuvat ja saan niistä jotain kerrottavaa teillekin. Ja jäihän viimeksi mainitsematta lähes perinteeksi muodostunut mysteeriohjelma, jollaista veikallani on tapana järkätä. On ollut musikaalia, taikashowta, keikkaa jne... Huiseja kokemuksia kaikki!

Mutta hei! Meille saapui tänään kaksi kappaletta vitriinejä olohuoneen olemusta kohottomaan. Olen yhtä hymynaamaa. Näitä on odotettu hartaudella. Ei tosin siksi, että toimitus olisi vienyt kauan vaan, koska mieleisen yksilön löytyminen ei ollutkaan niin helppo juttu. Ja oli tietty ihan viisasta hommata mööpelit kotiin just lähtöä edeltävänä iltana... Vitriineistä(kin) myöhemmin lisää - sanon vain, että unohtakaa puheet mustasta unelmasta ja harmaasta vallankumouksesta - nainen on muuttanut mieltään - jälleen kerran! ;)

Ihanaa viikonloppua teille, meitsi raportoi seuraavaksi muilta mailta! xx