torstai 16. helmikuuta 2017

Berliini - lyhyt näkökulma





Teimme pikaisen viikonloppureissun Berliiniin tammikuun alussa. Meitä oli kolmisenkymmentä tyyppiä työporukasta samoilemassa ympäriämpäri kaupunkia ja eksymässä metro- ja junaverkostossa. Matkustaminen yleisillä Berliinissä ei oikeastaan ole sen kummempaa kuin Lontoossakaan, mutta hei tuo ryhmä - joukossa viisauskin tiivistyy. Sen ajatteleminen hymyilyttää.




Monesti parhaat reissut tulevat kuitenkin juuri niistä, joissa eksytään. Tai ainakin mennään hieman harhaan. Tai sekoillaan laitureissa ja suunnissa. Niinpä annoin itselleni luvan mennä massan mukana ja olla turisti. Sitä paitsi, kaupunkihan oli itselleni yhtä tuttu kuin Timbuktu, vaikka metrokartan luku jotenkin sujuukin. (Sivuhuomautus: Timbuktu voisi olla hieno kokemus.)








Berliini näytti silmissäni jotenkin rujolta. Tilannetta väritti toki lauantaille osunut lumisade, joka teki harmaudesta lisäksi likaisen loskaisen. Kuvauksellista, roisia kauneutta oli kuitenkin siellä täällä. Joku totesi junaa odotellessamme, että eipä täällä kovin nättiä ole ja mutisi jotain myös romantiikan olemattomuudesta. Jollain kummalla tavalla silmiäni kuitenkin viehätti se harmaus, värikkäät graffitit ja taivasta vasten piirtyvät sähköjohdot. Jopa hämärä, jonka päidemme yläpuolella oleva silta loi sekä luihin ja ytimiin tunkeva viima, tuntui vain kuuluvan asiaan.

Hetkinä, jolloin aurinko kultasi maisemat, kaupunki näytti aivan toiselta. Kesäasussa varmaan vieläkin kauniimmalta. Silti kaupunkiin liittyvä historia piirtää Berliinille tietyt kasvot ja uskonkin sen kauniin rosoisuuden johtuvan juuri historian jättämästä jäljestä mielessäni.







Parissa päivässä ehti kuitenkin nähdä pienen osan Berliiniä, juoda useita tuoppeja olutta - koska olut tuntuu kuuluvan Saksaan - sekä syömään useita hyviä ruoka-annoksia. Puhumattakaan hyvässä seurassa nauretuista nauruista, maailman parantamisesta sekä seuraavista tuopillisista. Döner jäi kyllä testaamatta, joten ehkä siinä on yksi lisäsyy matkata Berliiniin uudelleen - joskus.

Ehkäpä sille reissulle muistan varustaa kamerani ladatulla akulla, vaikka toisaalta puhelimen kamera oli kovin kevyt kannella...



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)