sunnuntai 26. helmikuuta 2017

kun aurinko kultaa


Eilen aurinko kultasi maailman. Huomasin asian heti aamusta, vaikka havaintokykyni aamutuimaan on yleensä käytännössä olematon. Aurinko tekee ihmeitä - makuuhuoneeseen tulvivaan valoon on hyvä herätä. Aamupalan jälkeen oli kaivettava kamera esiin ja tallennettava muutama kuva kultaisimmastani, joka nautiskeli sohvalle paistavasta auringosta ja, jonka aurinko kultasi valolla ja varjoilla. Vaikka valon määrä onkin lisääntynyt valtavasti, kiinnostaa nyt tummat värit linssin takana ja kuvissa.



En voinut olla ihastelematta aurinkoa pitkin päivää - milloin se sattui silmään luomalla kauniin valon eteiseen, milloin piirsi kultaiset ääriviivat ulkoileviin koiriin ja puihin. Ehkä minuunkin, vaikken sitä nähnytkään. Hetkittäin taivaalta leijaili kultahiutaleita ja näky oli taianomainen.

Pari tuntisen ulkoilumme aikana totesin, että eletään kuitenkin talvea. Aurinko ei suoranaisesti vielä tarkoita kevättä, vaikka sen näkeminen saakin pienen kevätinnon rintaan. Ei, vaikka se selvästi jopa lämmittää takin selkämystä. Kaikesta kauneudesta huolimatta, aukeammilla paikoilla viima tunkeutui raa'asti ytimiin asti. Puhumattakaan viikolla vallinneesta tuiskusta!



Vielä perjantai-iltana ja eilen maahan leijuneet hiutaleet tekivät hangenpinnasta höyhenenkevyen. Hiutaleisiin heijastuva aurinko sai pinnan loistamaan kuin miljoonat timantit. Lunta teki mieli pöllyttää, siinä oli helppo ja kevyt kävellä. Toisaalta, hanki oli niin kaunis, ettei meinannut raaskia rikkoa sitä.

Sää näyttää jatkuvan eilisen kaltaisena. Pikkulinnut lentelevät touhukkaina keittiön ikkunan takana olevan tuuhean kuusen ja lintulaudan väliä. Kuusen lumisilla oksilla tuikkivat hiutaleet, kuin ulos kutsuen, varjoissa hieman sinertävänä ja hillitymmin.



Nyt siis ulkoilmasta nauttimaan! xx

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)