sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

havaintoja ulkomaailmasta


Vaikka haaveilen palmupuiden havinasta ja lempeiden aaltojen kohinasta, on ulkona nyt aivan huikeeta! Tuntuu vähän rikolliselta istua sisällä naputellen tekstiä, mikä kylläkin on ylistyslaulu omalle maalle ja sen upeudelle. Ulkona vietetty parituntinen ei tunnu nyt riittävältä. Lenkkikaverini Neri tosin kuulostaa olevan toista mieltä, sillä se rojottaa pitkin pituuttaan koirasängyssä ja kuorsaa. Raahasin raukkaparan suoraan pikaisesta aamupalapöydästä ulos.






Huomasin kulkiessamme tikan naputtelevan käpyä jossakin ja kappas, varis raakkui mäntyjen suojasta, se jos mikä meinaa kevättä. Maalla asuttujen vuosien saatossa olen oppinut, että varikset ja harakat ovat enempi kaupunkilintuja, niitä tapaa täällä lähinnä muuttoreissuillaan. Joskus joku eksyy kesällä tänne pesimään, mutta sekin on harvassa. 

Hangen päällä oli helppo kävellä, vaikka muutaman kerran satuin pehmoiseen kohtaan ja upposin puoleen reiteen lumihankeen. Mies oli tietysti mennyt jo menojaan lumikengillä(!) ja kevyemmällä nelijalkaisellakaan ei näyttänyt olevan ongelmia. No, pahemminkin voisi olla.




Hangilla oli kulkenut muitakin. Bongasin erilaisia tassuja, sorkkia ja pikkiriikkisiä käpäliä, olipa metsokin käynyt katsastamassa reviiriään. Olisipa itse jälkien jättäjät sattuneet kameran eteen! 

Ja olisipa ollut eväät mukana. Mikään ei ehkä olisi tässä kohtaa ollut parempi idea, kuin hörppiä kuumaa kahvia kannon nokassa istuen, ehkä leipäpalasta mutustaen. Nauttia kiireettömyydestä, happirikkaasta ilmasta sekä lämmittävästä auringosta, joka kirkkaudellaan häikäisi värit maisemista lähes kokonaan. Ja silti oli niin kaunista.



Tässä nenä ruudussa istuttuani, voin todeta taivaalle ilmaantuneen pilviä. Jos jossain kolkassa vielä paistaa, kannattaa viimeistään nyt suoriutua pihalle mikäli auringonsäteet kiinnostavat. Oma ajoitukseni oli aika onnistunut.

Äsken teetä noutaessani vilkaisin ohimennen peiliin, ihan kuin kasvoihin olisi tarttunut vähän väriä auringosta - tai ehkä sittenkin vain kuvittelen. Mutta se ei ollut kuvitelmaa, että yhteen villieläimeen reissullamme törmättiin - karvamato oli lähtenyt tutkailemaan pihaamme. :)

xx maria


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)