tiistai 25. huhtikuuta 2017

vielä loma mielessä


Paluu lomalta arkeen sujuu joka kerta vähän tukkoisesti. Haikeana sitä miettii, mihin päivät katosivat ja toivoo, että loma olisi ihan hyvin voinut jatkua vielä hetken. Näköjään on myös ihan sama, miten lomansa viettää, silti se loppuu liian pian.

Pyöreästi kymmenisen vuotta sitten en ehkä kuvitellut tulevaisuuttani maaseudulle - en ainakaan näin syvälle maaseudulle. Koti vähän syrjempää kuulosti realistiselta ja ehkä jonkinlaiselta haaveeltakin. Vähän tarkoitti noin varttia-kahtakymmentä minuuttia autolla kaupunkiin. Nyt tuo vartti lähimpien palveluiden luo ei riitä edes kotikylään,  ei vaikka kuinka kaahaisi nilkka suorana.





Niin elämä heittää. Ja niinpä vaan vietin koko viikon kestäneen talvilomani kotitontilla, enkä juuri kaivannut ulkomaailmaan. Viihdyin kovasti paljon ulkona ja vietinkin varsinaisen aktiiviloman - kyytiä sai niin risut, halot kuin haravakin. Seuranani touhujani valvova Neri-koira, jonka päällimmäinen tehtävä tuntui olevan ruokailutauoista muistuttaminen ja, että kaikki sujuu kuten pitää.





Ainakin lomalla paistoi aurinko, lukuunottamatta perjantaita. Nyt maa on ainakin hetken jälleen valkoinen ja vappuhaaveeni vaikuttavat hyvin kaukaisilta ja epätodennäköisiltä. Myönnetään, että paasasin loman hullaannuttamalla innolla, kuinka asenne ratkaisee ja toppavaatteet tarvittaessa lämmitää... saanko muuttaa mieltäni? Tuo asenne on nujerrettu ja tainnutettu odottelemaan parempia kelejä. Saatan tietysti vaihtaa mieltäni vielä useita kertoja. Heh.


maria xx

perjantai 21. huhtikuuta 2017

vappuhaaveita





Eilen tuuli niin, että tukka oli irrota. Päiväkahvin juontiinkaan ei löytynyt tyyntä seinustaa, joten luovutin ja painelin sisälle iltapäiväviinille. Tuulesta ja tuiverruksesta huolimatta huomasin haaveilevani tulevasta vapusta - sehän on jo viikon päästä! Viime yönä vaakatasossa satanut RÄNTÄ ja aamun valkoinen maa kyllä murskasivat vappuajatukset melko roisilla kädellä, mutta jos ei puhuta siitä ääneen, niin ehkä se ei ole niin todellista?

Haaveilin kutsuvani ystäviä kylään ja pidettäisiin samalla kevään sekä grillikauden avajaiset. Ilma olisi lämmin - tai ainakin siedettävä ja tyyni - ja syötäisiin salaatteja sekä grilliherkkuja ulkona. Ei olisi kiirettä tai stressiä ruokien suhteen, jokainen toisi vähän jotain tullessaan ja niin olisi suloinen sekametelisoppa ruokailua vaille valmis. Pöytä notkuisi erilaisia herkkuja, kaikkea saisi maistaa. Vappujuomien kuplat helmeilisivät laseissa kauniisti ja ilta-aurinko saisi ne vielä loistamaan.

Puheensorinaa, hymyjä, nauruja. Lautasiin kilahtelevia aterimia, kuohujuomien poksahtavia korkkeja tai sihahtavia tölkkejä. Ehkä myös linnunlaulukonsertti, jos maltamme hiljentyä sitä kuuntelemaan.




Ruokailun päälle voisi olla sauna, jos vaikka vappu yllättääkin juhlijat viileydellään. Viimeistään se sulattaa jäätyneemmänkin juhlijan mielen. Vaikkakin sääjumalien epävakailla armoilla tarpovat juhlijat olisivat varustautuneetkin iltaan lämpimillä asuilla ja viltitkin olisi varuilta kaivettu esiin.





Saapa nähdä. Maa on sentään sulanut, mutta taivaalta sataa jälleen epämääräistä roinaa. Pitikö minun lähteä kenties ulos tänään? Jännästi ei juurikaan houkuta.

Oliko muilla vappuajatuksia jo ilmassa? Vaikka onhan tässä vielä tämä viikonloppukin elettävänä, ihanaa sellaista ihmiset.


maria xx


torstai 20. huhtikuuta 2017

postikortti lomalta




Terveiset synkältä keskiajalta. Ei vaan ihan lomalta nykyajasta. Kuvan synkeä tunnelma vei ajatukset aikamatkalle, jolloin noitia ja pahoja henkiä karkotettiin kokkoja polttamalla. Meillä on ainoastaan hävitetty roskapuuta ja risuja, ja lomakin on ollut kaikkea muuta kuin synkkä. Jotenkin kuva vain lumoaa minut, olkoonkin hieman tärähtänyt - tai ehkä juuri siksi?

Päivät olen viettänyt pääasiassa ulkopuuhissa - risusavotassa sekä haravanvarressa, sisällä istuminen on tuntunut lähes rikolliselta. Aurinko on räköttänyt täydeltä terältä, vaikkei niin lämmintä olekaan, linnut ovat aloitelleet keväisen laulunsa ja toisinaan olen kuunnellut jäiden musiikkia. Itselleni asettamani sisäpuuhat ovat pahasti rästissä, päiväkahvikin on ryystetty ulkosalla jossain suojaisessa sopukassa. Ja mikä on hienoa, ettei illalla ei ole unta tarvinnut vikitellä.

Tämä se on elämää!





maria xx


tiistai 18. huhtikuuta 2017

toisen roska



Toisen hylkäämä, roskaksi luokittelema lyhty sai meillä uuden mahdollisuuden. Olin lauantaiaamuna matkalla koiranäyttelyyn, kun koukkasin pudottamaan roskia kylämme yhteisroskikseen. Siellä tämä täysin ehjä, ehkä viime kesän ulkona palvellut puinen kapine nökötti muiden törkyjen päällä kuin odottaen pelastajaansa. Nappasin sen oitis mukaani, ei ollut turha reissu tämäkään, ajattelin.

Toisen roska, minun aarre.





Lyhty löysi paikkansa yläkerran aulasta. Oikeastaan se tuntui heti oikealta ja ainoaltakin paikalta. Lämpiminä kesäiltoina se saattaa päästä istumaan iltaa ulos, mene ja tiedä. Lämpimät kesäillat kuitenkin tilattu, rasti siihen kohtaan.

Mietin, miksi edellinen omistaja oli raukkaparan hylännyt? Kyllästynyt ehkä, muita syitä en keksinyt, koska mitään varsinaista ulkoista vikaa en löytänyt. Toisaalta ehkä juuri tässä piilee vastaus äärettömältä tuntuvaan ihmetykseeni - kuinka ihmisten kodeissa on siistiä eikä ylimääräisiä aarteita (lue roinaa) ajelehdi loputtomana, hitaasti vellovana virtana paikasta toiseen, lopulta hukuttaen ja tukahduttaen kaiken alleen.

Hengitän vielä, mutta tavaraa tässä kodissa on liikaa. Toisinaan se ahdistaa. Varmuudeksi kannan sitä vielä roskiksesta(kin) tänne lisää... enkä osaa luopua mistään. Siinä kai se suurin ongelma. Pitääkö olla huolissaan? Kohtalotovereita? Hyviä vinkkejä, kuinka selättää tämä?




Toivottavasti pääsiäiset sujuivat mukavissa merkeissä? Itse käväisin kahdessakin eri koiranäyttelyssä, koitin askarrella ulkosalla pihahommia, mikä ei sinänsä oikein innostanut, koska lämpöasteita ei ollut nimeksikään, vähän väliä sateli jopa lunta eikä lähes pohjoisesta hönkyvä tuuli ainakaan yhtään lämmitänyt sekä eilen käytiin ystävien luona ihastumassa heidän pieneen poikaansa.

Neljä ruhtinaallista vapaata siis takana. Onneksi niitä on vielä useampi edessä - olen lomalla!


maria xx




perjantai 14. huhtikuuta 2017

halpa matkavinkki


Seuraa viime päivien ehkä kummallisin havainto. Tätä saa halutessaan käyttää myös matkavinkkinä, joka onnistuu myös hyvin pienellä budjetilla. Moni ei varmaankaan koe asiaa kuten minä, joten pahoitteluni mikäli vinkki on jollekin turha. Eikä ehkä kannata ottaa asiaa muutenkaan kovin vakavasti.



Mutta siis. Pienen ulkomaan matkan voi suorittaa menemällä Lidliin. Miinus aurinko, hotelli ja rantahiekka - ja pari muuta melko oleellista muuttujaa. Käväisin lauantaina toisen kerran ikinä kyseisen ketjun liikkeessä. Silmäilin tuotteita, käveltiin käytävää pitkin kaupan perälle sitten toista takaisin ovelle päin.  Vähän kun oltais ulkomailla, totesin miehelle. Vieraita tuotteita oli joka puolella, esillepano poikkesi totutusta. Toisinaan on hyvä hieman poiketa normaalista ja tuulettaa. Ostoskoriin päätyneet juustokakut maistuivat ja tuliaiskukatkin saatiin. Mikäli ketju on sinulle itsellesi tuttu, voi vinkkiä varmaan soveltaa myös muihin liikkeisiin.





Joskus ihan ihmettelen, kuinka pienet asiat sitä toisinaan huomaakaan. Heti perään ihmettelen, että voisiko huomioni ehkä kiinnittyä oikeasti oleellisiin seikkoihin? Ilmeisesti päivittäistavarakaupan erilainen tuotetarjonta ja ilme ovat alitajunnalleni hyvinkin suuri asia, kun siitä pitää oikein muillekin kertoa.



Olisihan se mukavaa, jos kaltaiseni omituisten havaintojen tekijät ilmoittautuisivat ja jakaisivat havaintojaan. Rohkeasti vain tuonne kommenttilootan!

Hei ja hyvää Pääsiäistä!

maria xx

kuvat Dubaista, jossa käytiin joskus ihan liian kauan sitten (2011).

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

koiravauvoja



Jos minulla olisi kaikki maailman aika, katselisin vain koiranpentuja. Halisin niitä ja puhelisin niille tyylillä, jolla kaikelle söpölle puhutaan. Kehuisin ja raaputtaisin välillä myös jälkikasvustaan silminnähden ylpeää äitiä - komean katraan olet maailmaan saattanut.



Yhdeksän pienokaista kysyy hermoja. Kolmeviikkoisten ikeniin putkahtelee hampaita, eikä niiden otteet ruokailtaessa ainakaan varovaisemmiksi muutu. Voi äitiä...! Ruokailun jälkeen hoidetaan vessa-asiat, nahistellaan veljien ja siskojen kanssa ja katsellaan ihmeissään laatikon laidalla pällisteleviä ihmisiä. Hetken kuluttua kasaannutaan kylkikylkeen ja huoneen täyttää tyytyväinen huokailu ennen untenmaille vaipumista.






Pentulaatikon äärellä ajan saa kulumaan hyvin tehokkaasti. Raukeus tarttuu ja tekee mieli kääntää kylkeä laatikon vieressä, samaan tahtiin siellä uinuvien koiranpentujen kanssa. Unien jälkeen sama kaava toistuu.

Pääsin eilen heitä paijaamaan! Pian kuitenkin nämäkin natiaiset ovat jo omilla teillään opettelemassa ajokoiran elämää. Muutama pentu tasalaatuisesta katraasta on vielä kotia vailla, kiinnostuneet hoi! Lisää pennuista täällä.

Kuvat Kertun omistajilta

lauantai 8. huhtikuuta 2017

aloitetaan päivä



Olisipa joka aamu pöydässä tällaiset herkut! Banaanipannukakkuja, hieman liian sulanutta mozzarellaa, mansikoita... Kahvia ei tarvinne erikseen mainita, se kuuluu kattaukseen ja ilman sitä koneisto ei käynnisty. Juuri keitetyt kananmunat ovat plussaa, niiden keltuaisen kuuluu olla hieman pehmyt, jopa pikkiriikkisen raaka.

Mansikoista mieleen pomppaa aina kesä, onneksi sinne ollaan matkalla. Talvella on turvautuminen pakastemansikoihin, vaikka mieli halajaa aina tuoreita. Olen kuitenkin oppinut, etteivät ulkomaalaiset mansikat tuota kuin pettymyksen - mitäänsanomaton, halju mauttomuus ei innosta - olkoonkin, etteivät muovirasiassa lötköttävät, kertaalleen pakastetut ja sulaneet mansikanrutaleet ole kaikkein kuvauksellisin näky. Olen oppinut myös sulkemaan silmäni tältä pikkuseikalta ja pärjään talven ilman tuskia kotimaisilla, ei niin kauniilla mansikoilla.



Tämän päivän ohjelmassa on ihania koiravauvoja - iik, en kestä! Varmaan muutakin ohjelmaa olisi, mutta en ehkä pysty nyt keskittymään aktiivisesti muuhun kuin odotukseen siitä, että pääsen nuuskuttelemaan ja halimaan pikkuisia. Pentulaatikossa on jo täysi tohina, kun yhdeksän kolmeviikkosta häärää ympäriinsä! Palailen heihin myöhemmin, toivottavasti kuvien kera. Siihen asti, heihin voi tutustua täällä.

Neri käy yhtenään kyselemässä, tulisinko olohuoneen lattialle osuvaan aurinkolänttiin paistattelemaan päivää. Houkutteleva ajatus, mutta ihmisen velvollisuudet taitavat kuitenkin kutsua... edes oikeassa kädessä jylläävä jännetupintulehdus ei taida olla riittävä tekosyy.

Aloitetaan siis päivä - mukavaa lauantaita!


maria xx




lauantai 1. huhtikuuta 2017

18 x kuvamuisto



Joko seurailet minua Instagramissa? Tiesitkö, että olen siellä? Jos et, niin ei se mitään, ehdit vieläkin!

Harmillista kyllä, käyttäjänimeni (mariamaria - sekä monet sen eri variaatiot) on instassa varattu, joten käytän siellä nimeä marbemilia. Toivottavasti tästä mutkasta matkassa huolimatta, löydätte tilini sieltä. Sisältö seurailee jonkin verran blogiani, mutta lähettelen sinne myös blogissa julkaisemattomia kuvia. Uusista postauksista koitan opetella ilmoittamaan harhailevan ja unohtelevaisen muistini sallimissa puitteissa.  


Arvastikin jo varmaan, kuvat ovat instagramistani. Osan olet niistä ehkä nähnyt joko blogin puolella tai ehkä facebook-tililläni? Niin, sieltäkin blogini löytyy. Ja toivottavasti sielläkin minua seuraisit, ainakin uudet postaukset löytyvät sieltä helposti.

Jos pari sanaa kuvista, todella tiivistetysti: koirat, luonto ja elämä. Okei, mukana yksi työmatka ja pari muistoa Lontoosta. Sitähän tämä elämäni on, hyvin pitkälti. Koirista ja luonnosta ammennan iloa elämääni, muistelen kaiholla menneitä matkoja ja haaveilen uusista seikkailuista - tavanomaista tarpomista. Näistä asioista blogikin koostuu.

Kuvittelen viimeinkin löytäneeni oman lokeroni tässä kaikessa, olen enempi itseni. Toivon, että se välittyy kuvistani ja teksteistäni. Matka on silti kesken, joten toivon kehittyväni edelleen - niin kirjoittajana, kuvaajana kuin ihmisenä.

Ihanaa, jos seuraat matkaani! Ja olisin todella ilahtunut kommenteista/kysymyksistä/mistä ikinä, joita voit jättää vaikka anonyymisti jokaisen postauksen jälkeen.



Nyt toivotan sinulle mukavaa ja rentouttavaa lauantaita!!

maria xx