sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

koiravauvoja



Jos minulla olisi kaikki maailman aika, katselisin vain koiranpentuja. Halisin niitä ja puhelisin niille tyylillä, jolla kaikelle söpölle puhutaan. Kehuisin ja raaputtaisin välillä myös jälkikasvustaan silminnähden ylpeää äitiä - komean katraan olet maailmaan saattanut.



Yhdeksän pienokaista kysyy hermoja. Kolmeviikkoisten ikeniin putkahtelee hampaita, eikä niiden otteet ruokailtaessa ainakaan varovaisemmiksi muutu. Voi äitiä...! Ruokailun jälkeen hoidetaan vessa-asiat, nahistellaan veljien ja siskojen kanssa ja katsellaan ihmeissään laatikon laidalla pällisteleviä ihmisiä. Hetken kuluttua kasaannutaan kylkikylkeen ja huoneen täyttää tyytyväinen huokailu ennen untenmaille vaipumista.






Pentulaatikon äärellä ajan saa kulumaan hyvin tehokkaasti. Raukeus tarttuu ja tekee mieli kääntää kylkeä laatikon vieressä, samaan tahtiin siellä uinuvien koiranpentujen kanssa. Unien jälkeen sama kaava toistuu.

Pääsin eilen heitä paijaamaan! Pian kuitenkin nämäkin natiaiset ovat jo omilla teillään opettelemassa ajokoiran elämää. Muutama pentu tasalaatuisesta katraasta on vielä kotia vailla, kiinnostuneet hoi! Lisää pennuista täällä.

Kuvat Kertun omistajilta

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)