tiistai 18. huhtikuuta 2017

toisen roska



Toisen hylkäämä, roskaksi luokittelema lyhty sai meillä uuden mahdollisuuden. Olin lauantaiaamuna matkalla koiranäyttelyyn, kun koukkasin pudottamaan roskia kylämme yhteisroskikseen. Siellä tämä täysin ehjä, ehkä viime kesän ulkona palvellut puinen kapine nökötti muiden törkyjen päällä kuin odottaen pelastajaansa. Nappasin sen oitis mukaani, ei ollut turha reissu tämäkään, ajattelin.

Toisen roska, minun aarre.





Lyhty löysi paikkansa yläkerran aulasta. Oikeastaan se tuntui heti oikealta ja ainoaltakin paikalta. Lämpiminä kesäiltoina se saattaa päästä istumaan iltaa ulos, mene ja tiedä. Lämpimät kesäillat kuitenkin tilattu, rasti siihen kohtaan.

Mietin, miksi edellinen omistaja oli raukkaparan hylännyt? Kyllästynyt ehkä, muita syitä en keksinyt, koska mitään varsinaista ulkoista vikaa en löytänyt. Toisaalta ehkä juuri tässä piilee vastaus äärettömältä tuntuvaan ihmetykseeni - kuinka ihmisten kodeissa on siistiä eikä ylimääräisiä aarteita (lue roinaa) ajelehdi loputtomana, hitaasti vellovana virtana paikasta toiseen, lopulta hukuttaen ja tukahduttaen kaiken alleen.

Hengitän vielä, mutta tavaraa tässä kodissa on liikaa. Toisinaan se ahdistaa. Varmuudeksi kannan sitä vielä roskiksesta(kin) tänne lisää... enkä osaa luopua mistään. Siinä kai se suurin ongelma. Pitääkö olla huolissaan? Kohtalotovereita? Hyviä vinkkejä, kuinka selättää tämä?




Toivottavasti pääsiäiset sujuivat mukavissa merkeissä? Itse käväisin kahdessakin eri koiranäyttelyssä, koitin askarrella ulkosalla pihahommia, mikä ei sinänsä oikein innostanut, koska lämpöasteita ei ollut nimeksikään, vähän väliä sateli jopa lunta eikä lähes pohjoisesta hönkyvä tuuli ainakaan yhtään lämmitänyt sekä eilen käytiin ystävien luona ihastumassa heidän pieneen poikaansa.

Neljä ruhtinaallista vapaata siis takana. Onneksi niitä on vielä useampi edessä - olen lomalla!


maria xx




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)