tiistai 25. huhtikuuta 2017

vielä loma mielessä


Paluu lomalta arkeen sujuu joka kerta vähän tukkoisesti. Haikeana sitä miettii, mihin päivät katosivat ja toivoo, että loma olisi ihan hyvin voinut jatkua vielä hetken. Näköjään on myös ihan sama, miten lomansa viettää, silti se loppuu liian pian.

Pyöreästi kymmenisen vuotta sitten en ehkä kuvitellut tulevaisuuttani maaseudulle - en ainakaan näin syvälle maaseudulle. Koti vähän syrjempää kuulosti realistiselta ja ehkä jonkinlaiselta haaveeltakin. Vähän tarkoitti noin varttia-kahtakymmentä minuuttia autolla kaupunkiin. Nyt tuo vartti lähimpien palveluiden luo ei riitä edes kotikylään,  ei vaikka kuinka kaahaisi nilkka suorana.





Niin elämä heittää. Ja niinpä vaan vietin koko viikon kestäneen talvilomani kotitontilla, enkä juuri kaivannut ulkomaailmaan. Viihdyin kovasti paljon ulkona ja vietinkin varsinaisen aktiiviloman - kyytiä sai niin risut, halot kuin haravakin. Seuranani touhujani valvova Neri-koira, jonka päällimmäinen tehtävä tuntui olevan ruokailutauoista muistuttaminen ja, että kaikki sujuu kuten pitää.





Ainakin lomalla paistoi aurinko, lukuunottamatta perjantaita. Nyt maa on ainakin hetken jälleen valkoinen ja vappuhaaveeni vaikuttavat hyvin kaukaisilta ja epätodennäköisiltä. Myönnetään, että paasasin loman hullaannuttamalla innolla, kuinka asenne ratkaisee ja toppavaatteet tarvittaessa lämmitää... saanko muuttaa mieltäni? Tuo asenne on nujerrettu ja tainnutettu odottelemaan parempia kelejä. Saatan tietysti vaihtaa mieltäni vielä useita kertoja. Heh.


maria xx

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)