keskiviikko 3. toukokuuta 2017

hetki hyvää mieltä


Jos vappu meni niin sekä näin ja lopulta ihan mukiinmenevästi, ei samaa voi sanoa kuluneista kahdesta päivästä. On ollut vähän vaikeaa. On ollut huonosti nukuttuja öitä, järkyttävä kiire töissä ja vielä kirsikkana kakun päälle todella loistokas keli. Ei kelissä muuten moitittavaa olisi, mutta ne työt - ne haittaavat harmittavasti kevään parhaista päivistä nauttimisesta.

Ja sitten harmittaa vielä se, etten edelleenkään ole oppinut kantamaan kameraani mukana joka paikkaan. Aamulla sain ihastella lähes kolmeakymmentä joutsenta ojentelemassa siipiään ja kaulojaan aivan autotien vieressä jäänreunalla. Joku saattoi pulikoida hyisessä vedessä. Aamuaurinko sai hohtamaan niin linnut kuin pikkuhiljaa sulavan jään. Yhtä kaikki - ei kameraa, ei kuvatodisteita.




Lepyttelin itseäni töiden jälkeen koiraseurassa, ainahan sitä kehutaan, kuinka lemmikeillä on mieltä piristävä ja stressiä lievittävä vaikutus. Ainakin tytöt ovat saaneet nauttia auringosta pitkin päivää pitkin pituuttaan hiekalla maaten, välillä riehuen toistensa kanssa.

Sain osakseni lukemattomia kielisuudelmia sekä halauksia, joita kaikki kuusi koiraa yrittivät kilvan saattaa perille väistämisyrityksistäni huolimatta. Jokainen halusi jakamattoman huomioni ja hetken seurusteluaikaa vain itselleen, kaikilla tuntui olevan pieniä salaisuuksia kuiskittavaksi korvaani. Poikkeuksena nuorin humppatiralla, joka vain loikki ilosta sinne tänne ja jonka häntä näytti heiluttavan taas koko koiraa.





Kun kenkäni alkoivat olla puolillaan hiekkaa, mieleeni hiipi hassu ajatus rantahiekalla loikoilusta ja joka paikkaan eksyvistä hiekanmurusista. Aurinko osui koiratarhaan mukavan lämpimästi ja puuttui vain viltti, jotta olisin itsekin vääntäytynyt koirien viereen hietikolle. Ja se ranta, noin tosielämän realiteettina. Mutta mieli parani - ainakin toistaiseksi.



xx maria

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)