keskiviikko 17. toukokuuta 2017

kukkuu on kesän merkki



Ah, vihdoin lämpötilat ovat alkaneet tuntua hyvältä iholla. Pitää olla vähään tyytyväinen, onhan yli kymmenen astetta selvästi parempi kuin plus kaksi. Lisääntyvä lämpö toi oitis tullessaan hullaantumisen kaikkeen kesäsälään, lieveilmiönsä säätiloillakin siis. Löysin muun muassa haaveilemani riipumaton asiaankuuluvilla huituloilla ja keksin sille paikankin, mutta kotona joku totesi ettei riippumattoa vaan voi ripustaa parvekkeen alapuolelle. Ei kuulemma toimi käytännössä, sain opastuksen fysiikan laeista ja muista sellaisista. Hmph, sanon minä ja mietin pääni puhki muita vaihtoehtoja toteuttaa riippumattohaave.

Eilen kukkui käki ja koiravanhus Neri nautti lämmöstä piehtaroimalla nurmikolla, varmoja kesän merkkejä molemmat. Iltakävelyllä bongasin mäyrän ja totesin ilta-auringon olevan kauniimpi kuin aikoihin. Ehkä siksi, että se kultasi karvaisen seuralaiseni ääriviivat ja piirsi pitkän varjon taakseen. Tai siksi, että sen edessä sattui olemaan sopivasti puita, jotka seuloivat valon kauniimmaksi. Hapsuuntuneet pajunkissatkin näyttivät pieniltä kultaisilta palloilta.

Tänään ilta ei ole aivan yhtä kaunis, mutta lämmin kuitenkin. Rantasauna lämmitettiin ensimmäisen kerran tänä vuonna, joutsen seurailia toimiamme lammelta. Olo on raukea, saatan kömpiä pian lakanoiden väliin. Eilen yksin ollessani valvoin niin myöhään, että silmiä kirveli ja ne alkoivat vuotaa vettä, kuinka älytöntä! En vain osannut käydä nukkumaan...

Toivottavasti myös teillä kaikki hyvin.

xx maria

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)