torstai 29. kesäkuuta 2017

pari juhannuskuvaa


Valo kurkotteli puiden latvojen yli olemattomalta yöpuultaan yöttömänä yönä, juhannusyönä. Istuin keittiönpöydän ääressä tilkka mantelilikööriä lasissa ja seurasin ikkunasta aamua. Kello oli 2.25, oma juhannushetkeni, kun juhlan jäljet oli siivottu ja pois pyyhitty. Vieraat olivat menneet jo aiemmin.

Juhannus oli ja meni. Minäkin kömmin sänkyyn.



Olohuoneremontin keskelläkin toistakymmentä ihmistä ja pari koiraa söivät keskiyön tunteina, kuka milläkin kulmalla ja jakkaralla - keittiönpöydän ympärys kun kävi ahtaaksi. Tai no, koirat lähinnä katselivat kaihoisasti syömätouhuja. Aiemmin oli nautittu löylyistä ja kiljahdeltu lähes jääkylmän uimaveden johdosta. Tottahan veteen oli pulahdettava, olihan sentään juhannus. Oltiin yhtä mieltä, ettei vesi ollut ollut koskaan näin kylmää juhannuksena kuin nyt.

Sää sentään oli siedettävä, joskaan ei mitenkään erityisen lämmin.





Kun nyt on keskikesän juhla jo vietetty, niin voisiko ne kesäiset kelitkin vihdoin tulla?

maria xx


perjantai 23. kesäkuuta 2017

keskikesän juhla



Täällä valmistuu rosvopaistin tyyliin juhannuskinkku. Savusauna lämpiää hiljalleen iltaa varten. Nyt vietetään keskikesän juhlaa. Ei ihan perinteisissä merkeissä, sillä mies asentaa eristyslevyjä olohuoneeseen ja naapurimökillä odottaa vielä aitan pystytystalkoot.

Kun työt on tehty, istutaan alas ja rauhoitutaan - syömään, saunomaan ja nauttimaan kesästä. Kesä se on vähän viileämpikin, ei sentään sada.

Leppoista juhannusta sinulle. Pidetään itsestä ja kaverista huolta. <3

maria xx



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

3 + 1 asiaa


Viime päivät ovat kiitäneet ohitse niin nopeaa, että pääni sisällä surisee pieni toive lomasta. Loma tulee, mutta vasta heinäkuussa. Mieleni tekisi heittäytyä riippumattoon - jota meillä ei ole jatkuvasta haaveilustani huolimatta - ja tarkkailla vaikka pilviä. Olla tekemättä mitään, olla ajattelematta mitään.

Ehkä päivätkään eivät todellisuudessa ole kulkeneet sen nopeammin kuin yleensäkään, vaikka siltä tuntuu. Ehkä nyt vain mielessä liikuskelee asioita, jotka syövät energiaa kaikelta mukavalta. Siltä, että olen viettänyt aikaani maalisuti kädessä sutien sillä olohuoneen seinää vimmatusti, saanut valmiiksi, todennut kamalaksi, muuttanut mieltäni ja sutinut taas vähän lisää. Välillä on pensseli lentänyt nurkkaan ja olen sotkenut maalia seinään käsipelissä. Se muuten vasta mukavaa onkin, tosin käsien iho kuivuu ikävästi. Useampi niin sanottu koekierros tuli suoritettua, katsotaan pääsenkö yhteisymmärrykseen itseni kanssa?

Viime päivien ilon aiheisiin kuuluu ehdottomasti yllä nököttävä kassi. Se tuotiin varta vasten pääkaupunkiseudulta tänne Savoon luokseni. Uskallan väittää, että tässä on kesän rennoin ja ehkä tyylikkäin kassi. Se on valmistettu kierrätetystä puuvillasta ja tuntuu olevan jämerää tekoa, plussana kiva logo, joka kuuluu Hakaniemen kauppahallissa sijaitsevalle Juustoliike Lentävälle Lehmälle. Kuunaan en ole käynyt, mutta fb-sivunsa sai haaveilemaan juustoista... Jotkut teistä ovat ehkä bonganneet kuvan jo hieman aiemmin blogini Facebook- sivulta?



Tämä uteliaana taivasta kohti kurkottava viheriäinen on avokado. Avokado, jonka ihan itse kasvatin siemenestä. Saatan tuntea hienoista ylpeyttä, sillä aiemmat yritykset ovat epäonnistuneet naurettavasti. Tämänkin kuvan olet saattanut nähdä vaikkapa instagramissani, josta löydät minut nimellä marbemilia.


Kaiken keskellä ihmisen on myös syötävä. Eilen kotikeittiömme pitseriassa vääntäytyi tämän näköinen - omasta mielestä tosi söpö (??) - pizza. Makukin sattui. Oli paahtopaistia piilossa kaiken muun komeuden alla, tomaatteja, paprikaa, ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, ruohosipulia ja basilikaa, pippuria ja yrttisuolaa unohtamatta. Tämän hetken ehdoton hitti tuo ruohosipuli - se käy kaikkeen!

Menee jo varmaan yli tuon kolmen plus yhden määriltelmän, mutta pakko kai mainita juhannus. Tai ainakin kysyä, miten sinä  aiot viettää keskikesän juhlaa?


xx maria


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

ihania juttuja, paitsi jäykät lihakset


Remontti on vihdoin polkaistu käyntiin! Siitä juttua enempi ehkä myöhemmin. Nyt pari sanasta lähipäiviltä. Kuvat liittyvät vain löyhästi aiheeseen, hassu otsikko joten kuten.




En muistanut, miten rauhoittavalta sateen ropina kuulostaakaan. Useimmiten sade tuntuu ahdistavalta ja masentavalta, mutta toissa iltana unettava, pehmyt kohina tuuditti hyvin uneen. Peltikaton läpikin pystyin kuulemaan, että pisarat olivat kesäisiä ja lempeitä, mukavia pisaroita. Tuntui hyvältä kömpiä peiton alle ja keskittyä sateeseen - ja nukahtaa.

Tapasin pienen pienen ketunpoikasen työmatkallani. Voi elämä, kuinka suloinen otus. Kuvaa ei tietenkään ole, koska pälpätin tapahtumahetkellä puhelimeen. Toinen ei ymmärtänyt pelätä autoa lainkaan, minun oli pysähdyttävä kokonaan, koska pikkurepolainen törötti keskellä kaistaa - kun vain ei uteliaisuus koituisi kohtalokseen. Harmaasilmäinen pikkukettu oli niin utelias, että kiersi auton ja katseli minua auton ikkunan läpi viereiseltä ajokaistalta. Mietin puolitosissani ystävälle puhelimessa, hyppäisikö kettu kyytiin, jos avaisin oven. Kohta se kuitenkin lähti kipittämään maantienlaitaa toiseen suuntaan ihan muina kettuina.



Mies purki olohuoneemme nurkasta tiilisen takkauunin, meikämuija kantoi tiilet ulos. Useampi sata kiloa tiiltä tuntuu kropassa, ensin hyvänä fyysisenä rasituksena, seuraavana päivänä ei niin mukavana lihasjäykkyytenä. Tästä voi tietysti tehdä monenlaisia johtopäätöksiä, jotka kumosin seuraavan aamun tuhdilla, proteiinipitoisella aamiaisella. Remontissa rähjääntyneet lihakset, mikä ihana tekosyy kunnon aamupalaan! Vielä kun olisi joku, joka valmistaisi sellaisen kaikkina aamuina...


Rakastan omenapuun kukkia ja nyt niitä on. Hieman haikeana olen katsellut myös kirsikkaamme, jossa on kyllä enempi kukkia kuin viime keväänä. Toivon salaa, että tänä kesänä hukumme kirsikoihin. Saamme ehkä toistakymmentä kirsikkaa eli ei huolta, etteikö niille olisi syöviä suita. Omenapuut sen sijaan ovat valkoisina ja hennon vaaleanpunaisina kukista. Ah ja voi ihanuutta!


xx maria


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

kesäkuulumisia



Nyt kun kelit alkavat olla kohdillaan, voi hyvin otsikoida jutun kesäkuulumisiksi. Olen ainakin ennättänyt reagoida, että on kesä.

Pariin viime päivään on mahtunut luonnollisesti kesäaskareita kuten ruohonleikkuuta, mullassa tonkimista ja pihamaalla ajelehtimista. Kesäpuuhiin kuuluu olennaisesti myös kotihommien tehokas välttely. Tylsät duunit kuten vessanpöntön pesun voi laiminlyödä ihoa kutkuttelevan sään kustannuksella myöhemmälle. Sen tai imuroinnin voi hoitaa aivan hyvin auringonlaskun jälkeen eli puoliyhdentoista hujakoilla... eikös se ole ihan normaalia?




Koska ihminen ei elä pelkällä auringon paisteella, etsimme toissa päivänä korvasieniä. Sienestys se vasta jännää puuhaa onkin! Niitä on etsittävä hiippaillen, muuten ne tuntuvat katoavan näköpiiristä. Ja minähän en siis syö minkäänlaisia sieniä. Onneksi myös kiinalainen noutoruoka on olemassa, kevätkääryleet kuuluvat ehdottomiin lemppareihini. Niillä voisin kuvitella eläväni - auringonpaisteen lisäksi siis.

En tiedä kuka se oli joka keksi, että kesä on hyvää aikaa remontille? Olohuoneremppa alkaa olla nyt ajankohtainen! Ajatuksia toteutuksen suhteen on kypsytelty ja ne alkavat olla valmiit. Remonttiasiasta puheenollen, ihmeteltiin tässä ystävän kanssa, kuinka kotimme niin sanotusta työkalukomerosta ei koskaan löydy yksinkertaisia työkaluja kuten vasaraa tai ruuvimeisseliä. Joskus niille olisi tarvetta jotain pieniä "säätöjä" varten. Ja voin kertoa, että tuolla miehellä on jos jonkinlaista vimpainta ja vempainta - en tiedä puolienkaan nimiä, saati käyttötarkoituksia. Mutta niin vaan on työkalut minulta piilotettu.



Iskipä naiseen varmasti kesähulluus sillä talviturkki tuli molskautettua tänä iltana järveen. En sentään kehu kauhoneeni vedessä pitkälti, mutta pieni kiemura tuli tehtyä. Ehkäpä hulluus tarttui kyläilevästä Werneri-koirasta, joka on varsinainen vesipeto. Kuinka vesileikit voivatkin tehdä koiran iloiseksi!

Ihanaa kesää kaverit - kai sitä nyt jo uskaltaa toivottaa.



xx maria


perjantai 2. kesäkuuta 2017

koiranilmoja pidellyt


Että mitä! Aamu ei varsinaisesti innostanut nousemaan lämpimästä sängystä mihinkään. Anteeksi vain, mutta eikö lämpötilojen pitäisi huidella ihan muilla huudeilla kuin plus kahdessa, kysyn vaan? Olin myös huomaavinani, että vähän väliä vihmoi myös räntää. On sentään KESÄKUU!


Uskomaton valo Lontoon Trafalgar Squarella 

Mieleen hiipi se kerta, kun eräänä huhtikuisena päivänä Lontoossa puin jalkaani balleriinat, koska olihan siellä kevät jo pitkällä. Kesken kaupungilla hengaillun meidät yllätti ravakka ukkoskuuro rakeineen ja sateineen, jolloin kenkävalinta tuntui hieman heppoiselta. Selvisin toki, mutta varpaat saattoivat hieman kastua. Myötätuntopisteet menivät niille yltiöpositiivisille, jotka viilettivät jo pelkissä sandaaleissa ja shortseissa.

Ikävänä mielessä on viime kesän ukkospuuska kotinurkilla. Saunamökin pistorasiasta räsähtänyt, salaman aikaansaama jännite pyyhkäisi Neri-koiran ja itseni yli. En tarkkaan ottaen tiedä mitä tapahtui. Jonkinlainen sähkövirta tuntui menevä kropan läpi, nurkissa sähisi ja pätskähti - näiden järjestys on hieman epäselvä, sen verran ajatukset kokemuksesta sekosivat. Neri-raasu ymmärsi tilannetta vielä vähemmän, mutta varmasti se tunsi saman kuin minäkin. Outoja tuntemuksia tuntui varsinkin raajoissa monta päivää tapauksen jälkeen.


Sadealue Krabilla Thaimaassa

Mukavia muistoja sen sijaan liittyy todellisiin kesäsateisiin kun tihkuttaa pehmeitä pisaroita, kun aurinko heijastaa niistä sateenkaaren ja iho tuskin kastuu sateesta. Tai lämpimään kaatosateeseen Thaimaassa, kun kaduilla oli lähes nilkkaan asti vettä ja lätäköiden kiertely oli täysin turhaa, hiukset ja vaatteet olivat läpimärät, mutta kuivuivat lähes yhtä nopsaan auringossa kuin kastuivatkin.


Regent Street, Lontoo

Muutama vuosi sitten lentelin Helsinkiin Eino- myrskyn jälkimainingeissa. Lähestyminen Helsinki-Vantaalle oli hieman töyssyinen ja vieressäni istuvat brittipojat kauhistelivat säätä. Heitä ikäänkuin helpotti tieto, ettei meillä Suomessa aina ole niin tuulista, nyt vain sattui olemaan tämä pikkumyrsky.



Voi vehreys ja sadepilvi - Krabi, Thaimaa 

Jospa säät tästä pienesti paranisivat? Hassusti nämä koiranilmat nostivat mieleen muistoja sateista, myrksyistä ja salamoista. Ja mistä tuo sanonta koiranilma? Meillä prinsessat mieluusti pysyvät sateella sisätiloissa - paitsi, jos pääsee oikeisiin töihin. 

Säätiloilla on kai puolensa, mutta silti - lähettäkää nyt niitä kesäkelejä jo tähänkin maailman kolkkaan. Kiitos.

xx maria