perjantai 2. kesäkuuta 2017

koiranilmoja pidellyt


Että mitä! Aamu ei varsinaisesti innostanut nousemaan lämpimästä sängystä mihinkään. Anteeksi vain, mutta eikö lämpötilojen pitäisi huidella ihan muilla huudeilla kuin plus kahdessa, kysyn vaan? Olin myös huomaavinani, että vähän väliä vihmoi myös räntää. On sentään KESÄKUU!


Uskomaton valo Lontoon Trafalgar Squarella 

Mieleen hiipi se kerta, kun eräänä huhtikuisena päivänä Lontoossa puin jalkaani balleriinat, koska olihan siellä kevät jo pitkällä. Kesken kaupungilla hengaillun meidät yllätti ravakka ukkoskuuro rakeineen ja sateineen, jolloin kenkävalinta tuntui hieman heppoiselta. Selvisin toki, mutta varpaat saattoivat hieman kastua. Myötätuntopisteet menivät niille yltiöpositiivisille, jotka viilettivät jo pelkissä sandaaleissa ja shortseissa.

Ikävänä mielessä on viime kesän ukkospuuska kotinurkilla. Saunamökin pistorasiasta räsähtänyt, salaman aikaansaama jännite pyyhkäisi Neri-koiran ja itseni yli. En tarkkaan ottaen tiedä mitä tapahtui. Jonkinlainen sähkövirta tuntui menevä kropan läpi, nurkissa sähisi ja pätskähti - näiden järjestys on hieman epäselvä, sen verran ajatukset kokemuksesta sekosivat. Neri-raasu ymmärsi tilannetta vielä vähemmän, mutta varmasti se tunsi saman kuin minäkin. Outoja tuntemuksia tuntui varsinkin raajoissa monta päivää tapauksen jälkeen.


Sadealue Krabilla Thaimaassa

Mukavia muistoja sen sijaan liittyy todellisiin kesäsateisiin kun tihkuttaa pehmeitä pisaroita, kun aurinko heijastaa niistä sateenkaaren ja iho tuskin kastuu sateesta. Tai lämpimään kaatosateeseen Thaimaassa, kun kaduilla oli lähes nilkkaan asti vettä ja lätäköiden kiertely oli täysin turhaa, hiukset ja vaatteet olivat läpimärät, mutta kuivuivat lähes yhtä nopsaan auringossa kuin kastuivatkin.


Regent Street, Lontoo

Muutama vuosi sitten lentelin Helsinkiin Eino- myrskyn jälkimainingeissa. Lähestyminen Helsinki-Vantaalle oli hieman töyssyinen ja vieressäni istuvat brittipojat kauhistelivat säätä. Heitä ikäänkuin helpotti tieto, ettei meillä Suomessa aina ole niin tuulista, nyt vain sattui olemaan tämä pikkumyrsky.



Voi vehreys ja sadepilvi - Krabi, Thaimaa 

Jospa säät tästä pienesti paranisivat? Hassusti nämä koiranilmat nostivat mieleen muistoja sateista, myrksyistä ja salamoista. Ja mistä tuo sanonta koiranilma? Meillä prinsessat mieluusti pysyvät sateella sisätiloissa - paitsi, jos pääsee oikeisiin töihin. 

Säätiloilla on kai puolensa, mutta silti - lähettäkää nyt niitä kesäkelejä jo tähänkin maailman kolkkaan. Kiitos.

xx maria

2 kommenttia :

  1. Eipä haittaa pikku sateet jos vain olisi lämmintä. Villahousuissa kesäkuussa on jo vähän liikaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa elä muuta. Olisi kyllä jo korkea aika paljaille säärille ja varpaille. Vaan eipä ollut pipokaan liikaa iltalenkillä juuri äsken... :-/

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)