torstai 27. heinäkuuta 2017

lomalaisen päivitys



Tulin pikaisesti julkaisemaan nämä kuvat reilun viikon takaa - on nimittäin näitä lomalaisen kiireitä tässä. Alan ymmärtää yhä paremmin eläkkeellä olevia vanhempiani, joilla tuntuu olevan kiirettä tuon tuosta. Ihmiset puhuvat, että sitten eläkkeellä on aikaa eikä kiire mihinkään. Lomasta tuntuu olevan pikkuisen samanlainen harhaluulo. Jos ei muuta ohjelmaa ole, suunnitellaan, kuinka nauttia tuosta autuudesta.

Mutta tosiaan. Kuvat napsin viime viikolla keskiviikkoaamuna. Silloin kun silmien alla roikkui pussit ja vireystila oli olematon. Olin valvonut yön pentulaatikon äärellä ja avustanut synnytyksessä - lähinnä siis ihmetellyt uusien koiraelämien käyntiinlähtöä. Kaikki sujui hienosti ja kuin kruunuksi aamu oli mitä kaunein. Pennuista kuvia hieman myöhemmin.



Remonttiprojekti etenee sekin pienin nykäyksin eteenpäin. Eilen olohuoneen nurkkaan valmistui kahden päivän urakan jälkeen uusi lämmönlähde. Käytettynä ostamemme pönttöuunin kuoret vaativat vielä väriä pintaansa ja seinämuuri pientä ehostusta asennustöiden jäljiltä. Näen jo mielessäni, miten pimeinä syysiltoina istumme sohvalla tulta ihaillen. Vielä kun huoneeseen saadaan lattia, alkaa homma olla valmis pieniä listoitushommia lukuunottamatta.

Lomaprojektina on ollut myös vanhan uunin tiilistä ladottu pikkuinen patio. Rakensin tasannetta kuin sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoa aina fiiliksen mukaan, koska lomalla ei saa olla kiire tai aikatauluja. Siihen on pyrkimys, vaikka ei se aina täysin onnistukaan. Hidas eteneminen voi johtua myös suunnittelija/toteuttaja/työnjohtajan saamattomuudesta, taidoista ja epätoivon puolelle kääntyvistä hetkistä kun tiilet eivät halunneet asettua riviin halutulla tavalla. Valmistui se kuitenkin ja omin pikkukätösin.



Kummoisiin lomamatkoihin tässä ei ole revennyt. Matkailu on rajoittunut lähinnä ruokakauppaan tai kuten toissapäivänä, lähialueen metsäautoteille. Käsittämättömän huolimattomuuteni seurauksena yksi koiristamme (tuo viikko sitten synnyttänyt) livahti ulos ja pinkaisi omille teilleen tissit heiluen. Huoli oli suuri. Teki mieli käpertyä nurkkaan itkemään, kun koirasta ei ollut minkäänlaista havaintoa seitsämän tunnin etsimisen jälkeen. Loppujen lopuksi mamma palasi ominpäin kotiin, aivan kuin oli lähtenytkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.


Lomaa on vielä viikon verran jäljellä. Aion nauttia siitä tavalla tai toisella, se on varma. Aion silti palata pentukuvien kanssa pian, koska ovathan he nyt vaan niin söpöjä otuksia. Niin söpöjä, että on ollut vähän kiirettä katsella ja halia heitä...


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)