maanantai 17. heinäkuuta 2017

parasta nyt




Illalla kiipesin hymyhuulilla yöpuulle. Takana paras viikonloppu pitkiin aikoihin ja edessä kolme viikkoa vapautta. Sanoin ääneen rappusia edessäni kulkevalle koiralle, että huomenna ei muuten tarvitse lähteä töihin. Olo oli vapautunut ja stressitön. Edes tämän aamun pilvinen sää, ei saanut tuota tunnetta hellittämään.

Viikonlopun parhautta oli ehdottomasti veljeni vierailu perjantaista lauantaihin. Kiireetöntä ja rentoa yhdessäoloa Lontoon asukin kanssa, voi mukavuutta. Kokkailtiin (lähes) avotulella, oli saunaa ja vähän juomaakin. Sekä jokunen korvan juuressa innittävä itikka. Aika perussettiä meille, mutta kun suurkaupungista tullaan meille metsän keskelle, on jo siinä kontrastia perussettiin aika tavalla.




Puheita siitä, miten entisenä kaupunkilaisena kaipaan toisinaan kaupunkia. Sen lämpimiä asfaltti- ja mukulakivikatuja, vanhoja puutaloja (niitä nyt on täällä maallakin toki) ja leppoisia puistoja Saimaan äärellä. Niitä puistoja, joissa luonto on kuitenkin vähän läsnä. Niitä puistoja, joissa sorsat ruokailevat ja torkkuvat samojen puiden katveessa, missä piknikkiä viettävät ihmisetkin. Ja niitä torikahviloita tai rantakadun kuppiloita, joihin voi vain piipahtaa käymään. Nykyisellä suurkaupunkilaisella ajatukset olivat hieman päinvastaiset - mieli ja aistit haluavat välillä levätä kaupungin melskeeltä, minkä ymmärrän täysin - omat annokseni suurkaupunkia ovat tämän osoittaneet.




Lauantai iltana katseltiin kesäisiä maisemia vielä auton ikkunoiden läpi, kun ajettiin kotikaupunkiimme Savonlinnaan syömään. Syömisen lomassa pohdittiin ja laskeskeltiin vuosia edellisistä kerroista kyseissä lafkassa - veljeni pääsi kolmeen vuoteen, minä taas kehnoine matemaattisine kykyineni pääsin vain epämääräiseen arvioon "ainakaan viiteen vuoteen". Kyseessä oleva Uskudar Kebab on muuten kehuttu yhdeksi maan parhaista kebabkioskeista.

Kaupungilla, sataman ja torin ympäristössä kuhisi ihmisiä, terassit pullistelivat, toiset ottivat valokuvia (mielestäni) maan kauneimmasta kesäkaupungista.Me kuitenkin jatkoimme matkaa vielä mökille.

Jotkut hetket pidetään sydämissämme ja keskitytään elämään niitä täysillä, siispä kamera ei räpsynyt. Kuvat heinäkuun alusta.


maria xx


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)