lauantai 1. heinäkuuta 2017

remonttikuulumisia


Päivät juoksevat ohi toisensa perään, minä koetan pysyä jotenkuten mukana - ajatella, että kaukaiselta tuntuva heinäkuu on totta heti nyt. Kirjoittaminen on jäänyt vähiin, vaikka se on mielessä paljon. Rakentelen elämästä lauseita päässäni ja unohdan ne ennen kuin ehdin kirjoittaa niitä ylös.

Olen maininnut useaan kertaan, että olohuoneemme on vihdoin kohdannut remonttiaikakausi. Kuvia ei juuri näytettäväksi ole, koska valokuvaaja on ilmeisesti keskittynyt joihinkin epäolennaisempiin kuvauskohteisiin tai ehkä kadottanut kameransa, muistikorttinsa tai itsensä. Remonttikohteessa on kuitenkin purettu, eristetty, kitattu, raahattu huonekaluja ja tavaroita toisiin huoneisiin sekä siirrelty nurkasta toiseen tilanteen mukaan. Ovet ovat kääntyneet, joskaan mies ei suostunut haaveilemaani suurennettuun oviaukkoon. Kompromissina ja yleisen rauhan säilyttämiseksi ovi irroitettiin ja käännettiin aukeamaan olohuoneesta ulospäin. Suuri parannus tämäkin sillä olohuoneeseen aukeava ovi oli aivan turha, koska se vei käytännössä vain tilaa ja pidettiin aina kiinni. Selkeä suunittelukukkanen.


Ennen oli eristeetkin vähän muuta kuin nyt.
Kuvan ovi aukeaa nyt olohuoneesta poispäin, "eristeet" löytyivät karmien ympäriltä.


Jakkaran paikalla tönötti vanha tiiliuuni. Hormiliitos ammottaa nyt tyhjyyttään.


Itse olen lähinnä valvonut työn edistymistä sivusta - ja toki jakanut asiantuntevia kommenttejani. Oma henkilökohtainen urakkani on ollut huoneen kiviseinä, jonka takana kulkevat talon uunien ja kiukaan hormit. Olen maalannut sen - monesti. Kuinka vaikeaa voi elävän kalkkimaalipinnan aikaansaaminen sellaiseksi, että se miellyttäisi edes omaa silmää?



Remonttiasiantuntijuudestani kertoo kaiken oleellisen suorittamani Google-haku halkoleijona. Hakukone osasi kaikessa viisaudessaan kysyä, tarkoittaako blondi ehkä huokoleijonaa. Tämä siis on vanhoissa puutaloissa käytetty hengittävä eristyslevy. Halkoleijonassa kiteytyy ehkä meikäläisen koko asiantuntemus. Olen innokas tekemään - ja varsinkin suunnittelemaan - mutta käytäntö vaatii kyllä hieman ohjausta nyt ainakin - termit ja toteutus on hukassa. Mielelläni kyllä tekisin ja oppisin, mutta mies on sen verta näppärä, että tunnen olevani lähinnä tiellä...


Huokoleijonat paikoillaan (huomatkaa oikeinkirjoitus ;) ).


Pari viimeistä iltaa on metsästetty ahkeraan uuninluukkua. Päädyimme pohdintojen jälkeen hankkimaan käytetyn pönttöuunin kuoret, johon sitten erikseen hankitaan sisuskalut ja luukut. Hienoisen hämmnetävää mielestäni, että perus lasiluukku kustantaa lähes kolmasosan, neljäsosan nyt ainakin, koko helahoidon (tähän on laskettu jo muurauskulutkin) hinnasta. Siis yksi luukku! Jatkamme vaihtoehtojen puntarointia. Verrattuna valmiiseen uunipakettiin, säästämme kuitenkin noin puolet hinnasta.


Hyvä siitä tulee, kunhan joskus valmistuu. Ja kunhan päästään yhteisymmärrykseen seinien väristä.


maria xx


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)