tiistai 29. elokuuta 2017

tänä aamuna

Pitkästä aikaa aamu, joka tuntuu leppoisalta kun avaan ulko-oven päästääkseni Neri-koiran aamupissalleen. Hetkeä myöhemmin hörpin sohvalla kahvia ja totean, kuinka ihanasti aurinko paistaa siihen. Myös ruskea koira on tämän huomannut ja nauttii aamutorkuista ja auringosta. Sillä on tapana ottaa aamupalansa jälkeen vielä torkut - ettei vaan menisi liian rankaksi. Koiran kaavat ovat ehkä hieman kangistuneet, mutta sallittakoon se kaksitoistavuotiaalle.

Vietän kesälomani viimeistä lomapätkää ja tänä aamuna en ole menossa mihinkään. Loma alkoi eilen hieman ikävästi, sillä suhasimme yhden koiramme kanssa eläinlääkärille heti aamutuimaan. Hengenhätää ei sentään ole, mutta hieman ikäviä uutisia silti saatiin. Edessä lienee isohko operaatio. Alaan erikoistunut eläinlääkäri sentään antoi vielä pienen toivonkipinän, että tilanne voisi parantua ajan kanssa itsekseen. Raastavaa silti elää asian kanssa vain odotellen.



Huomaan, että sohvalle paistava aurinko on vieno ja hienotunteinen, ei ollenkaan sellainen julkea ja ronski heinäkuun aurinko. Pianhan on toki jo syyskuu ja on vaan hyväksyttävä, että on syksy. Sohvalla on silti mukavan lämmintä - ihana kiireetön aamu, päässä ajatukset harhailevat laiskasti -pitäisi siivota nurkat ja ajatukset.

Nousen sohvalta ja kävelen keittiöön. Paljaaseen jalkapohjaan tarttuu matkalla hiekanjyvä - tai mikä lie - roska. Ravistan sen irti varpaistani ja mietin, että ehdin siivota myöhemminkin, nyt on liian hyvä sää sisällä tuhlattavaksi. Ehkä pesen silti pyykkiä ja kuivatan sen ulkona.


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)