torstai 30. marraskuuta 2017

marraskuun viimeinen




Niin se vaan hujahti pitkä ja pimeä marraskuu. Viimeisen päivän kunniaksi saatiin myös hieman lisää lunta ja pientä pakkasta, joten saan viimein aasin sillan näille pehmoisille villapaitakuville - en millään tohtinut julkaista näitä kun ulkona oli plusasteita ja vettä vihmoi harmaalta taivaalta. Vaikka onhan tässä voinut pukeutua villapaitoihin läpi kesän ihan muina vilukissoina...

Tulipa tässä ohitettua ihan puolihuomaamatta sellainenkin rajapyykki kuin blogin 5-vuotispäivä. Niinpä. Viisi vuotta olen horissut juttujani menemään. Enpä aloittaessani ajatellut sen kummemmin, kuinka pitkään blogi kulkisi mukanani. Vuodet ovat vierineet vauhdilla, hyvä tavaton sentään!



Merkkipäivä sai minut pohtimaan onko mukana ehkä lukijoita, jotka olisivat kulkeneet mukana koko matkan? Mietinnän alla on myös ollut jotain pientä kivaa teille, jotka juttujani luette. Jotain osoitukseksi siitä, kuinka kiitollinen olen teistä lukijoista. Se voisi olla kauniin kiitoksen lisäksi ehkä arvonta tai ehkäpä blogin ihka ensimmäinen(!) Q&A- postaus - tai molemmat! Sanokaa te, kiinnostaisiko jompi kumpi tai ehkä molemmat?

Marraskuuhun mahtui enempi mukavia kuin ikäviä asioita. Ehkä positiivisten asioiden etsiminen auttoi, vaikka joinain päivinä olikin hitusen vaikeaa. Useampana päivänä positiiviset asiat kuitenkin löysivät minut, kuten vaikkapa se kun lapsuuden ystäväni tupsahti työpaikalleni. Seuraavana iltana tavattiin vielä uudestaan ja vaihdetiin kuulumisia paremmalla ajalla. Tätä kirjoittaessani hän on lentänyt jo takaisin kotiinsa, mutta nuo pienet hetket ja ajatus niistä hymyilyttää yhä. 



Ehkäpä marraskuuhun tarvitaan vain ripaus asennetta. Luulen, että sain ainakin itselleni reseptin selvitä siitä jatkossakin paremmalla mielellä. Pitkiä talvikuukausia on vielä muutama edessä, mutta ehkä niistäkin nyt selvitään. Toivotetaan joulukuu hymyillen tervetulleeksi!


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

maanantai 27. marraskuuta 2017

pieni wc uusiksi?


Yhteistyö : IDO


Kirjoittelin tuossa kesän aikana olohuoneremontistamme pariinkin otteeseen. Se possakka on nyt pidetty, pitäisikin tehdä valmiista huoneesta oma postauksensa. Syksy kun on ilmeisesti hurahtanut vain ihastellessa huoneen keskipisteeksi muodostunutta mustaa pönttöuunia. Alunperin väriratkaisu jännitti hieman, mutta tässä kohtaa voin sanoa, että se oli napakymppi. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensikesän agendaan on suunniteltu olohuoneen vieressä sijaitsevan työ/vierashuoneen remontointia, mutta kesään tuntuu olevan vielä ikuisuus. Niinpä päässäni jo pitkään muhinut ajatus alakerran wc:n uusimisesta on nostanut päätään ja noussut tämän hetken ykkösaiheeksi.

Alakerran vessan uusimisesta on puhuttu jo iät ja ajat. Se toimittaa miehen vessan virkaa ja yläkerran wc on minun valtakuntaani. Niinpä remontti ei jatkuvasti ole ollut omassa mielessä, vaikka kyseessä on samalla myös vieras wc. Jälkimmäinen fakta huomioon ottaen toimeen pitäisi todella ryhtyä pikimmiten. Paitsi, että kaipaan pikkuruiseen tilaan yleistä freesausta, tarvitaan sinne ehdottomasta myös säilytystilaa, jota tällä hetkellä ei käytännössä ole juuri lainkaan.



Suurin haaste tässä projektissa on wc:n pieni tila. Oviaukko on lähes lavuaarin kohdalla sivusuunnassa, mikä rajoittaa altaan ja allaskaapin syvyyttä merkittävästi. Tila on myös kapea, joten allaskalusteen leveys on myös hyvin rajallinen. Allasta vastapäätä on wc-istuin ja siinäpä tila suurin piirtein onkin.

Kotimainen IDO tarjoaa laajan valikoiman kauniita ja toimivia ratkaisuja monenkokoisiin wc tiloihin aina keramiikasta kalusteisiin ja valaistusratkaisuihin. Yli sadan vuoden kokemus ja uudet innovaatiot yhdistyvät muotokielessä. Kalustaisin enemmän kuin mieluusti vaikka molemmat vessamme kotimaisella osaamisella ja vaihtaisin vanhat Arabialaisemme uudempiin. IDO muuten tunnettiin alun alkaen Arabiana.

Millaisia vaihtoehtoja sitten pikkuruiseen vessaamme olisi? Entä jos näitä pienen koon aiheuttamia rajoitteita ei tarvitsisi ottaa huomioon? Tietysti haluaisin nykytrendin mukaisen kotispan (jonka valmistumisen jälkeen mies saisi nykyisen vessani), mutta ikkunaton pikkuruinen koppi ei taida sellaiseen taipua millään ihmeellä eli unohdetaan moiset suuren maailman kotkotukset.


IDO Trend 


Suosikikseni onkin kipuamassa IDO Trend- sarjan allaskaluste ja siihen sopiva IDO Wave- allas. Luonnonmateriaalit ovat lähellä sydäntäni ja siihen vastaa mukavasti vaalea tammen sävy laatikoiden etusarjoissa. Ja tuo allas - se vain on yksinkertaisesti niin kaunis. Ongelmaksi tässä tulee kuitenkin kalusteen syvyys sillä se ylettyisi liikaa oven kohdalle, harmin paikka.

Tilaan sopivat ja itseäni miellyttävät vaihtoehdot olisivat IDO Elegant Compact- tai IDO Select Small- sarjan allaskalusteet. Väreistä edelleen tammi pitää pintansa, mutta myös musta saarni ja mattamusta kiinnostelevat. Molempien sarjojen allaskalusteet soveltuvat syyvyydeltään ahtaisiin tiloihin Compactin ollessa 366 mm ja Select Smallin 320 mm syvät.


IDO Elegant Compact // IDO Select Small


Altaan yläpuolelle valikoituisi peilikaappi edelleenkin, sillä se puolustaa paikkaansa säilytystilan tuojana. Haaveilin jossain vaiheessa pelkästä peilistä, mutta jos nyt pidetään järki kädessä, niin peilikaappi on ainoa oikea ratkaisu tässä tilassa.

Nykyinen wc-istuin on palvellut hyvin, onhan se luotettavaa Arabia- laatua. Ajanhammas on kuitenkin väistämättä jättänyt siihen jälkensä ja vaikka muotoilu minua monella tapaa miellyttääkin, ei se välttämättä ole esimerkiksi puhdistamisen kannalta edullisin. Niinpä Glow- sarjan huuhtelukaulukseton wc-istuin voisi tulla kysymykseen, itseäni miellyttää tämä perinteisempää muotoilua edustava Glow 61, joka sisältää kuitenkin nykyaikaiset toiminnot kaksitoimisesta huuhtelusta (valinnainen) raikastintoimintoon. Wc-istuimen päälle pari hyllyä tai vaihtoehtoisesti vielä seinäkaappi ja avot.


IDO Reflect Clear peilikaappi // IDO Reflect tasopeili // IDO Glow 61 wc-istuin 


Seinäpinnat, tekstiilit ja muut sisustustilpehöörit ovat sitten oma lukunsa. Seinäpinnoille ehkä hieman uutta väriä, vaikka puupinnat kauniita ovatkin. Tekstiileiksi puuvillaa ja pellavaa, jota jo nyt löytyy huushollistamme ja tarpeen mukaan pieniä koreja pienemmille tavaroille. Tälläisista tykötarpeista rakentuisi oman näköinen wc. Ehkä alamme tuumasta toimeen?

Kuulisin mielelläni millaisia ratkaisuja teidän pienissä vessoissa on?


kuvat: IDO


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

säähavaintoja




Marraskuinen ankeus iski eilen aamulla päin kasvoja kaikesta yrittämisestä huolimatta. Ei olisi pitänyt katsoa ulos ikkunasta eikä kurkata ovenraosta vain todetakseen, että syksyn runtelema musta maa alkoi jälleen olla paljaana, Muutama lumiläntti siellä täällä kuin finnit yli kolmekymppisen naamassa. Kaiken kukkuraksi satoi vettä. Ehkä Neri-koira tiesi sään kamaluuden katsomatta ikkunasta, sillä hänellä ei ollut mikään kiire pois peiton alta. Sateiselta päivältä peiton alle turvaan oli pelastettu myös pehmopingviini.



Taakse eletty viikko oli työntäyteinen eikä vapaa-aikaa juuri jäänyt. Väsymys ja kiukku alkoivat pukata väkisin päälle, vaikka kuinka taistelin. Ehkä koko viikon pelastus ja positiivisin yllätys oli lapsuudenystävän tupsahtaminen työpaikalleni. Tuosta noin vain hän ilmaantui ovesta sisään - tadaa ja fanfaarit. Ystäväni asuu hänkin, veljeni lailla Lontoossa, joten voitte uskoa, etten tosiaan odottanut hänen kävelevän työpaikalleni. En edes tiennyt hänen tulleen kotikulmilleen. Aivan paras yllätys aikoihin!



Jos eilen sateli vettä, oli mustaa ja sisin soitteli hieman alakuloisia säveliä, niin tänään ikkunan takana odotti valkea yllätys. Talvinen ihmemaa syntyi yhdessä yössä! Kyllä talvella kuuluu olla lunta. En aio katsoa sääennusteita vain jälleen masentuakseni, jos ensi viikolle luvataan loskakelejä. Näänhän sen sitten vaikka ikkunasta katsomalla. Aion vetää lämpimät vermeet niskaani, pukea vanhalle ystävälle talvitakin ja ottaa nuorimmaisen karvakaverinkin mukaan nauttimaan lumisesta metsästä.





Kivaa sunnuntaita!

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

torstai 23. marraskuuta 2017

vegaaninen shampoo suosikki


Vegaaninen shampoo ja shampoopala saattavat kuulostaa vähintäänkin epäilyttäviltä molemmat. Itsestäni ainakin kuulostivat, varsinkin shampoopala kuulosti siltä, ettei se voisi olla oma juttuni.

Olen kärsinyt päänahan ongelmista ainakin koko aikuisikäni. Olen kokeillut monia ja taas monia shampoita kosteuttavista hilseshampoisiin. Puteleita on kiikutettu kylppäriin marketeista, apteekeista ja kampaamoista. Osa on pahentanut tilannetta, osa helpottanut hieman tai väliaikaisesti.

Kutina ja hilseily on äitynyt toisinaan tuskalliseksi ja kiusalliseksi.




Olen pikkuhiljaa vaihtanut lähes kaikki kasvojen hoitotuotteet luonnonkosmetiikkaan enkä enää vaihtaisi niitä muuhun. Kasvojeni ihon ne ovat vakuuttaneet tehostaan. Oli siis jo korkea aika niellä vaikealta kuulostava shampoopala ja kokeilla, olisiko vegaanisesta tuotteesta apua ongelmaani.

Voin kertoa, että kaikki ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Shampoopala ei ole hankala. Se on yllättävän helppo, varsinainen täsmätuote, koska sitä saa hierottua suoraan päänahkaan haluttuun kohtaan. Epäilin myös, ettei tästäkään olisi apua minulle. Kuitenkin jo muutaman pesukerran jälkeen huomasin kutinan vähentyneen samoin hilseen!





Ei myöskään kannata antaa shampoon vähän epäilyttävän ulkonäön hämätä, itse nimesin sen matoshampooksi, sillä madot tulivat ensimmäisenä mieleeni katseltuani palaa lähempää omissa hyppysissäni. Matoja ei inci-listasta löydy, ruusua, tarhakehäkukkaa ja kiinansypressiä kylläkin. Tuoksu on suloinen.

Huuhdeltu tukka tuntuu kovasti paljon eriltä ja se voi yllättää. Itselläni tukkaa on paljon ja sen paino tuntuu moninkertaiselta kun huuhteluvesi vielä valuu siitä. Hiukset tuntuvat nihkeiltä, mutta hoitoaineen jälkeen nihkeyskin on tiessään. Olen opetellut olemaan välttämättä tuosta huopatukka-vaiheesta sen verran hyvää tämä Lushin tuote on päänahalleni tehnyt.

Suosittelen lämpimästi jos päänahka on ongelma.




maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


maanantai 20. marraskuuta 2017

nopeita päiviä




Eipä liene mitään uutta auringon tai harmaan marraskuunkaan pilviverhon alla, että päivät ovat nopeita. Liian nopeita vähäisen valon uneliaaksi tehneelle ihmisotukselle. En ole luovuttanut enkä antanut pimeyden voimille valtaa, olen vain ehkä hieman normaaliakin hitaampi. Valoisasta ajasta on otettava kaikki irti.

Marraskuun positiivisuuslista on saanut jatkokseen mieltäpiristäviä juttuja. Ilvesperhe ällistytti eräänä iltana kotimatkalla, tänään listaan voi kirjata valkohäntäkauriin ja ketun. Yhtenä aamuna mies oli jättänyt keittiönpöydälle hauskan viestin ja keittänyt pannullisen kahvia. Olkapää on ehkä sittenkin ehjä olkapää, parin viikon kipuilu tuntuu hellittäneen (kop kop, koputan puuta). Harvahampainen ajokoiranpentu jaksaa huvittaa. Sähköpostilaatikkoon tupsahti pari mieluista viestiä. En ole varma halusinko listaan materiaan liittyviä asioita, mutta pakko siihen on lisätä uudet mieluisat "metsäkengät", joiden löytäminen kesti viikkoja. Jalkojen pysyminen kuivina on tärkeimpiä asioita maailmassa - metsässä liikkuvat varmasti tietävät, mitä tarkoitan.



Suurimpia saavutuksiani marraskuun aikana - ehkä koko vuoden aikana - on jonkin asteinen ryhtiliike kodin järjestyksen suhteen. Tässä iltana eräänä sain päähänpiston pestä ikkunat(!). Paljon turhaa roinaa on päätynyt turhien roinien päätepysäkille ja ilma tuntuu kiertävän kotona projektin edetessä aina vain paremmin. Vielä on paljon tehtävää, mutta suunta on selvä.

Vielä kun ryhdistäytyminen ylettyisi parempaan ajanhallintaan ja ehtisin laittamaan asioita sekä kuvia enempi ylös. Tulossa ainakin asiaa shampoosta ja kodista. Energistä viikkoa!




maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

supersankari


Eilen vietettiin isänpäivää. Meille on hyvää vauhtia syntymässä uusi perinne, sillä jo useampana vuonna olemme kutsuneet vanhempani meille viettämään isänpäivää. Ajatuksena on viettää aikaa yhdessä, mutta myös se, että ruoka tulee heille valmiiseen pöytään. Samaa kaavaa on noudatettu ihan onnistuneesti myös äitienpäivinä.




Päivä kokonaisuudessaan menee marraskuun positiivisuuslistaan. Ja eritoten tietysti isi isänpäivän kunniaksi. Kiitollisuus kaikesta, mitä hän on hyväkseni tehnyt - auttanut ja tukenut elämässä monin tavoin, mahdollistanut paljon asioita. Kiitollisuus ja onni siitä, että hän on.

Isi vei minut pikkutyttönä ratsastamaan, koska halusin. Äiti oli usein mukana hänkin, mutta jotenkin ajatuksiini on iskostunut, että hevostelu oli enempi isin ja minun yhteinen juttu. Talli sijaitsi kaupungin toisella laidalla ja vain isillä oli ajokortti. Minua tallille kuskatessaan sai hänkin hevoskärpäsen pureman ja hurahti hevosiin ja raviurheiluun. Nykyään käydään sitten yhdessä raveissa.

Meillä oli myös tapana käydä urheiluopiston uimahallissa uimassa maanantai-iltaisin. Sitä aikaa uusi uimahalli oli hieno, sillä siellä oli liukumäki ja poreamme, mitkä tietysti olivat kovia juttuja lapsiuimarin mielestä. Ennen kotimatkaa joimme kahviossa keltaista jaffaa.



Hyviä muistoja kertyisi varmaan kirjasarjan verran, vaikka vain ranskalaisilla viivoilla listaten - mikä parasta, uusia tarinoita syntyy vielä. Hän oli pienelle tytölle supersankari, joka osasi korjata kaiken ja tiesi äärettömästi kaikkea kaikesta. Vaikka tuo pieni tyttö on kasvanut aikuiseksi, maailma avartunut ja omakin tieto hitusen matkalla lisääntynyt, on oma isi edelleen oma supersankarini - se ei muutu koskaan.

Koskaan ei ole myöhäistä toivottaa myöskään hyvää isänpäivää, vaikka päivä oli virallisesti eilen. Eikä ole liian myöhäistä lähettää ajatuksia niille isille, jotka seuraavat meitä sydämissämme.


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

positiivista marraskuuta etsimässä


Koska tulin tässä puolivahingossa päättäneeksi, että tämä marraskuu on positiivisuuden kuukausi, on kai yritettävä ihan tosissaan. Säästä en edes aloita, sanon vain, että plus viisi teki näiden kuvien kauneudesta katoavaista.

Mitä siis aion tehdä? Aion etsiä jokaisesta päivästä jotain positiivista. Onni ei aina tule kello kaulassa, mutta katsomalla tarkemmin, voi huomata yhä enemmän ilahduttavia asioita ympärillään. En sentään lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, mutta ehkäpä vanha kikka listata iloa ja onnellisuutta tuovia asioita todella auttaa selviytymään pitkästä ja pimeästä kuukaudesta. Ehkä ne auttavat sinuakin?



  • 5. päivä Onni on ystävät ja eritoten ystävät, jotka antoivat(!) kilotolkulla hirven jauhelihaa.
  • 6. päivä Maanantai-illan jooga paransi päivän siitäkin huolimatta, että pitkään hiljaiseloa viettänyt olkapään kipuilu on palannut. Laji antaa kuitenkin joka kerta niin paljon hyvää keholle ja mielelle, että siihen jää koukkuun.
  • 7. päivä Ostin sisustuslehden, inspiroiduin, levitin olohuoneen lattialle matot, keräsin lattialla pitkin poikin lojuvat hiiret, ketut ja muut metsäneläimet lelulaatikkoon, roudasin kierrätystavaraa oven pieleen valmiiksi aamuiseen lähtöön ja siistin vähän sitä sun tätä. Keitin myös omenachutneya, jonka kanelin, curryn ja chilin aromit lämmittävät viilenevinä päivinä.
  • 8. päivä Juttutuokio isin kanssa. Vaikka jutustelu oli enempi niitä näitä, niin se ilahdutti. Ehkä yksinkertaisesti siksi, että yleensä kahdenkeskisiä rupatteluhetkiä on enempi äitiliinin kanssa.
Hyvin yksinkertaisia ja pieniä, arkisiakin asioita.
Millaisia postiivisia asioita sinun päivissäsi on lähiaikoina ollut?



maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

torstai 2. marraskuuta 2017

näyttää ihan talvelta


Marraskuu on alkanut talvisissa merkeissä - ja kylmissä. Kymmenen pakkasastetta tuntuu jär-kyt-tä-väl-tä. Tai jää-tä-väl-tä. En tykkää. Tosin en ilahtunut siitäkään tiedosta, että tämä onkin vain minitalvi ennen ensi viikon lämpöasteita. Jojoilu jos mikä ärsyttää. Pikkupakkanen ja valkea lumi kiehtoo lopulta mustaa maata enempi.





Vaikka rakastan lämpöä, huomaan rakastavani raikasta pikkupakkasta, ikkunoihin piirtyviä kuurankukkia sekä ympäröivää säihkettä, jonka aurinko luo osuessaan oksien jääkiteisiin sekä maata peittävään lumikerrokseen. Sitten on talventörröttäjät, tuosta on mennyt orava, tuolta pomppinut jänis - talvi ja lumikerros tuo eläimet tavallaan näkyville. Sulan maan aikaan tiedät niiden olevan siellä, mutta näet niitä harvoin. Ympärillä on niin, niin kaunista.






Hetken mielijohteesta päätin, että tänä vuonna en anna marraskuun lannistaa itseäni. Olkoonkin pimeää ja ilmeisesti myös lumetonta. Saatoin tietysti hätiköidä ja jo seuraavassa postauksessa valitan, kuinka marraskuu on kamalaa ja etten kestä enää tippaakaan. Mutta aion yrittää ja asennoitua (yltiö)positiivisesti. Kertokaapa omia selviytymiskeinojanne tai mitä mieltä olette marraskuusta, kuulisin niin mieluusti.




Tervetuloa marraskuu!

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.