sunnuntai 26. marraskuuta 2017

säähavaintoja




Marraskuinen ankeus iski eilen aamulla päin kasvoja kaikesta yrittämisestä huolimatta. Ei olisi pitänyt katsoa ulos ikkunasta eikä kurkata ovenraosta vain todetakseen, että syksyn runtelema musta maa alkoi jälleen olla paljaana, Muutama lumiläntti siellä täällä kuin finnit yli kolmekymppisen naamassa. Kaiken kukkuraksi satoi vettä. Ehkä Neri-koira tiesi sään kamaluuden katsomatta ikkunasta, sillä hänellä ei ollut mikään kiire pois peiton alta. Sateiselta päivältä peiton alle turvaan oli pelastettu myös pehmopingviini.



Taakse eletty viikko oli työntäyteinen eikä vapaa-aikaa juuri jäänyt. Väsymys ja kiukku alkoivat pukata väkisin päälle, vaikka kuinka taistelin. Ehkä koko viikon pelastus ja positiivisin yllätys oli lapsuudenystävän tupsahtaminen työpaikalleni. Tuosta noin vain hän ilmaantui ovesta sisään - tadaa ja fanfaarit. Ystäväni asuu hänkin, veljeni lailla Lontoossa, joten voitte uskoa, etten tosiaan odottanut hänen kävelevän työpaikalleni. En edes tiennyt hänen tulleen kotikulmilleen. Aivan paras yllätys aikoihin!



Jos eilen sateli vettä, oli mustaa ja sisin soitteli hieman alakuloisia säveliä, niin tänään ikkunan takana odotti valkea yllätys. Talvinen ihmemaa syntyi yhdessä yössä! Kyllä talvella kuuluu olla lunta. En aio katsoa sääennusteita vain jälleen masentuakseni, jos ensi viikolle luvataan loskakelejä. Näänhän sen sitten vaikka ikkunasta katsomalla. Aion vetää lämpimät vermeet niskaani, pukea vanhalle ystävälle talvitakin ja ottaa nuorimmaisen karvakaverinkin mukaan nauttimaan lumisesta metsästä.





Kivaa sunnuntaita!

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)