lauantai 30. joulukuuta 2017

kiinnostavat top 3


Vuoden viimeisillä hetkillä kovasti kiinnostaa:




* Näin vuodenvaihteen korvilla kiinnostaa äärettömän paljon: kuohuviinikekkerit, joissa on - sanomattakin selvää - loistava ja rento tunnelma. Kuplien siemailun ohessa napsittaisiin cocktailtikkuja, joissa olisi ainakin oliiveja, hyvää juustoa ja jotain suloisen makeaa - ehkä viinirypäleitä, olkoonkin tavanomainen valinta. Olisi myös tomaatista, mozzarellasta ja basilikasta kasattu salaatti sekä pizzaa. Niin ja tietysti sipsejä. Tarjoilujen ei aina tarvitse aiheuttaa stressiä. Eikä asun, kunhan on pukeutunut kimallukseen. (kuohuviinikekkerit kiinnostavat kyllä aina...)





* Ultra Bran paluukonserttinauhoitus sekä Beatles- dokumentti Yle Areenassa, jotka molemmat missasin mistä liekin syystä aiemmin. Ehkä viikonloppuna?

* Hevosten haliminen, joka lienee jo suorastaan kroonistunut puutetila (joten voisiko joku raahata meikän tallille?). Tätä puutetta ihmiselämässä on jatkunut jo ihan liian kauan ja hevosentuoksu hiuksista on hälvennyt jo aikapäiviä sitten. Mutta ei sitä silti unohda. Myös porojen rapsuttelu kiinnostaa kovasti, mutta lienee hieman haastavampi toteutettava? Poroissa niinkuin hevosissakin on jotain käsittämättömän viehättävää ja onhan minulla tausta heppatyttönä.



Tuli myös hentoinen tarve loivennella edellisen postauksen närkästynyttä sävyä joulun ajan kiireistä, vaikka tottahan ne olivat joka sana. Koirablogin puolella suurin töihinlähtemiskiukku oli jo laantunut ja kirjoitinkin kuinka vietettiin muun muassa yhteisiä rapsutteluhetkiä koirien kanssa - se kuulostaa jo paljon leppoisammalta. (Samaisessa jutussa on muuten vinkkiä kodin- tai pihankin sisustamiseen, kannattaa käydä kurkkaamassa.) Jouluun mahtui myös paljon naurua, kuusen tuoksua, pakettien rapinaa, puhtaan saunan leppoisia löylyjä, myöhään valvottuja iltoja, glögin tuoksua ja herkkuja notkuvia pöytiä. Vain pari rakasta uupui paikalta.


Joko teillä on vuoden vaihtumiseen selvät suunnitelmat, miten vietätte sen?


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

tiistai 26. joulukuuta 2017

joulunajan kuvia




Kun jouluaaton aattona raottelin silmiäni oli taivas vaaleanpunainen. Kärpänen venytteli kohmeisia kinttujaan ikkunan välissä, peiton alla oli mukavan lämmintä. // Joulukuusi haettiin ja kaadettiin vajaan sadan metrin päästä ulko-ovesta.


Jouluvalaistuksen sai myös hirvensarvet. 




Aatonaattona liekkimeri hautausmaalla oli vielä kovin hillitty. Lunta sen sijaan satoi vaakatasossa. // Paketteja, paketteja.



Joulupäivän aarteet poimittiin metsästä.
Valkohäntäkauris pudotti molemmat sarvensa kuin lahjaksi ruokintapaikalle.



Aamupalaksi voi ihan hyvin syödä kinkkua ja mätihyydykettä - eikö vain? edit: huomaa vihermehu. voisiko joku kertoa oikeasti herkullisen reseptin? // Kaikkialla ulkona on aivan käsittämättömän kaunista. Pari tuntisen ulkoiluni aikana olin vain ooh ja voih ja miten kaunista.

Joulu ei tänäkään vuonna tainnut mennä aivan suunnitelmien mukaan. Suunnitelmissa olleet rauhallinen oleilu jäi naurettavan vähäiseksi, joogamatto pysyi tiukasti rullalla ja kirjat suljettuina. Mainitsiko joku sohvannurkassa torkutut nokoset? Vain kahtena neljästä(!) päivästä ennätin ulkoilemaan kunnolla. Ehdin sentään kaivaa kameran esiin ja napata muutaman kuvan ulkona vallitsevasta kauneudesta, pari ruutua koirista ja nipun vaihtoehtoja koirablogin puolelle tulevaan yhteistyöhön. Mihin aika sitten meni - sitä sietää ihmetellä.


Toivottavasti teidän joulu sujui mallikkaasti ja mukavissa merkeissä? Palataan pian taas!


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

neljä yötä



Oijoijoi, tätä elämää! Neljän yön päästä on jouluaatto. 

En ole varsinaisesti mikään joulufani. Pari pakettia olen hommannut ja eilen valmistui ensimmäinen oma satsi joulutorttuja, muutama muki glögiä on kumottu - toisaalta muutama lahja on vielä hankkimatta ja ideatkin aikalailla vähissä. Haluaisin kätkeä paketteihin lahjoja, jotka ovat saajalleen tarpeellisia ja käytännöllisiä, mutta kun ihmisillä on kaikkea... Muut jouluvalmistelut - 0.




Tänä aamuna kännykästä hajosi näyttö. Hienoa! Juuri se asia, mitä tähän (tai mihinkään muuhunkaan) kohtaan kaipasin. Ehdin jo kirjoittaa Joulupukille eikä uusi puhelin varsinaisesti kuulunut toivelistalle, sillä se oli enempi tyhjää täynnä kuin vuosiin. 

Eniten odotan paria ylimääräistä vapaapäivää, jotka joulunpyhät tuovat tullessaan. Omaa aikaa, leppoista olemista, korvaan tuhisevia karvakuonoja (joilta ei kyllä voi välttyä muulloinkaan). Haaveilen myös hevosen tuoksusta ja suuren eläimen lämmöstä poskea vasten - jospa näinä ylimääräisinä vapaina haave toteutuisi? 



Mutta eikö tärkeintä ole, että joulu on omannäköinen? Sen ei tarvitse sopia mihinkään muottiin tai nuodattaa jotain tiettyä kaavaa. Joulu voi tulla hössöttämättä ja kaikessa rauhassa.
Kunhan itsellä ja lähimmmillä on hyvä olla.


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

synttärihetkiä


Täytin viime keskiviikkona vuosia. Mitä vanhemmaksi tulee sen merkityksettömämmäksi varsinainen ikä tuntuu muuttuvan, se on yhä enemmän pelkkä numero ja minä olen numeroissa huono - eli kuka näitä vuosia nyt laskee? Koska samana päivänä sattumoisin juhlittiin 100-vuotista Suomen itsenäisyyttä sain minäkin osani juhlahumusta vähän kuin varkain.



Viime vuonna syntymäpäivääni vietettiin Lontoossa yläilmoissa, tänä vuonna ohjelmassa oli kolmituntinen Tuntematon Sotilas (2017), Imatrankosken koskinäytös sekä ilotulituksen bongausta auton ikkunasta.

Uuteen Tuntemattomaan Sotilaaseen oli luotu tunnelatausta kaikkien edeltäjiensäkin puolesta. Sotaelokuva on päivitetty koko kansan elokuvaksi eikä tämän näkeminen enää vaadi varsinaista innostusta genreen. Luonto oli kuvattu kauniina ja tärkeänä, vaikka ympärillä sota repi ja riipi. Sota ei ollut ainoa joka raastoi, joskin oli syyllinen siihen - sotilaiden koti-ikävä, perheiden kaipaus ja pelko, yksinäiset joulut ja onnen kyyneleet jälleennäkemisen hetkellä - piti pyyhkiä omiakin silmäkulmia vaivihkaa. Turhaan ei ole tätä versiota parhaaksi ja realistisimmaksi versioksi kehuttu.



Elokuvasta suoriuduttiin pienen automatkan jälkeen Imatrankosken rantaan. Osana Suomi100-juhlallisuuksia oli kaksi koskinäytöstä, joista viimeisempään mekin ennätettiin. Kohisevan veden pauhu on korvia huumava, pienen ihmisen mieli ei riitä edes arvioimaan veden voimaa. Koskinäytöksessä olin ollut myös kerran aiemmin kun vietimme ystävän polttareita, silloin soi myös Finlandia hymni, jota nyt jäin hieman kaipaamaan.

Illalla nostimme maljat ennen kaikkea Suomen itsenäisyydelle, mainittiin siinä ne minunkin syntymäpäivät ja istuttiin valmiiseen ruokapöytään. Ihanan helppoa! Kiitos isäntäväelle kestitsemisestä, seurasta ja kaiken tämän järkkäämisestä. Halipus!

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

onnea Suomi











Onnea satavuotias Suomi!

Meillä on onni ja kunnia elää puhtaassa sylissäsi, metsien ja järvien syleilyssä. Meillä on onni kerätä satoasi metsistä ja pelloiltasi, syödä maailman puhtainta ruokaa, juoda puhtainta vettä maailmassa. Nauttia monimuotoisesta olemuksestasi kaikin aistein.

Meillä on onni asua yhdessä maailman turvallisimmista paikoista. Maassa, jossa moni asia on paremmin kuin maailmalla. Maassa, jonka vuoksi tuhannet miehet ja naiset taistelivat ja menettivät henkensä - unohtamatta Suomenhevosen panosta - meidän ja maamme vuoksi. He tekivät raskaan ja kivuliaankin pohjatyön vuoksemme, jonka hedelmistä nyt saamme nauttia.

Meillä on onni elää ja olla maailman kauneimman luonnon ympäröimänä ja hengittää sen puhdasta ilmaa. Meillä on kunnia ja vastuu kohdella maatamme hyvin ja pitää se hyvinvoivana, kehittää edelleen paremmaksi paikaksi elää ja olla. Meillä on kunnia olla itsenäisen Suomen kansalaisia, jossa voimme olla vapaita ja hengittää.

Tänä iltana nostan maljan kotimaalleni, satavuotiaalle Suomelle ja lausun "Onnea Suomi!"

maria xx






kuvat: Savonlinnasta, Puumalasta sekä Olos- tunturilta