sunnuntai 14. tammikuuta 2018

kännykuvia viime päiviltä


Nyt kun olen kohmettanut sormia ja varpaita pihamaalla tuntitolkulla nuoren herran harrastusten parissa, on hyvä hetki vilkaista viime päivien puhelinkuvia. On jäänyt kertomatta, että minusta on tullut koiranomistaja toistamiseen. Tästä voi lukea klikkaamalla yllä olevaa linkkiä, jos et malta odottaa tänne ilmestyvää juttua.

Mutta niihin kuviin ja kertomuksiin niiden takana.


yv: maisema työmatkan varrelta. * yo: perjantaimunkki - joihin on salakavalasti tullut himo.
av: kun joulukuusi lähti loppiaisena sai rakas Neri-koirani loistaa hetken kilpaa koristevalojen kanssa, vaikka ketä huijaan, Neri voittaa niiden loiston ihan milloin vain. * ao: työmatkalta tämäkin - maisemat ovat mielestäni nyt jotenkin todella kauniit, vaikka kaikki verhoutuukin samoihin sävyihin.



sunnuntaiaamun suloiset banaanipannukakut * nuori herra on vähän väsynyt * perjantain tortillaöverit



kaikki kolme kuvaa eiliseltä ihan tästä oman kodin ympäristöstä, jotka tuli napsittua koiran työskentelyä seuratessa - on niin nättiä, että unohdan hetkeksi toiveeni lyhyemmästä talvesta.


Tänään huomasin myös päivän pidentyneen jo kummasti, neljältä ei vielä ollutkaan pimeää.
Valoisat illat, täältä tullaan!

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

torstai 11. tammikuuta 2018

10 x viime vuoden suosituin


Pakko märehtiä vähän vanhoja, koska uuden synnyttäminen ei juuri nyt tunnu luonnistuvan. Energia tuntuu valuvan yläpuolella ammottavaan mustaan aukkoon, joka salakavalasti imee itseensä energian lisäksi mielikuvituksen ja sanat. Eikös marraskuu mennyt jo, kysyn vaan?

Siltä varalta, että olet uusi vierailija blogissani tai seuraavat jutut ovat muuten vain menneet ohitsesi, keräsin tähän viime vuonna julkaistuista postauksista suosituimmat. Niihin on mahtunut kesän parhaita hetkiä, kipeitäkin tunnustuksia ja suosikkikuviani - muun muassa.



Kesän parhaita hetkiä ja yksi eniten itse tykkäämistäni kuvista kesältä, arvaatko mikä se on?

Oma kannanottoni paljon puhuttaneeseen aiheeseen, samalla itseni riisuen ja paljastaen.



Reissupostaus Berliinistä! Siitäkin jo vuosi mennyt...

Keväisiä ajatuksia ja vauhdikkaita karvakorvia toukokuulta.

Lempparisuurkaupunkini! Sisältää upeita kuvia yläilmoista.



Että miten meni vappu?

Joulunajan kuvia
Myös joulun sujuminen kiinnosti teitä.

Pieni mielikuvitusmatka.



 Vanhassa talossa löytyy aina kohteita, joita voi rempata/uudistaa/freesata. Miten toteuttaisin pienen vessan uudistamisen?

Kasvatin avokadon - ihan itse. :)



maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


lauantai 6. tammikuuta 2018

mitäs sitten?



Vuosi vaihtui uudeksi, mutta minä vaan olen edelleen sama vanha. En muuttunut keskiyöllä kurpitsaksi, vaikka vuoden ensimmäistä päivää vietettiinkin hyvin pitkälti laiskotellen. Kurpitsaksi muuttumista puoltaa kyllä se, etten ole päiviin saanut kirjoitettua mitään.

Olen pohtinut asioita joita alkaneelta vuodelta odotan, missä haluan muutosta tai kehittää itseäni, mistä haaveilen. Lista on pitkä kuin nälkävuosi ja sitten toisaalta taas tyhjää täynnä. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tehdyt lupaukset unohtuvat ennen kuin helmikuu ehtii alkaa... ajatukset ajelehtivat maailman ääriin ja sitten muistan, että pitäisi ennättää paikkoihin ajallaan. Pitäisi myös opetella lähtemään ajoissa. Vihaan kiirettä, mutta olen ehkä itse itseni pahin viholliseni sen luomisessa. Selvästi asioita, joita pitäisi pyrkiä parantamaan.




Pitäisi olla kurinalaisempi, mutta kurittomuus on helppo naamioida armollisuuteen. Liika armollisuus on johtanut vähän siihen, että joidenkin asioiden hoitaminen on siirtynyt seuraavaan päivään, viikkoon ja seuraavalle vuosituhannelle. Pitäisi siis ottaa itseään niskasta kiinni ja hallita itseään paremmin, panna nainen ruotuun. Haluaisin kuitenkin olla ihminen, joka on aktiivisesti ainakin tavoitellut unelmiaan, sillä elämä on liian lyhyt täydellisen hetken odotteluun. Täydellinen hetki voi aivan hyvin olla nyt.




Aikanaan tehdyt valinnat eivät enää tunnu oikeilta eikä varsinkaan se suunta, johon ne ohjaavat elämää tai minua ihmisenä. En sano, että aiemmat valinnat olisivat olleet vääriä, ne eivät vain tunnu enää palvelevan minua. Ne ovat alkaneet muuttaa minua ihmiseksi, joka en halua olla. Liian paljon kielteisiä tunteita, kun matkasta tulisi voida nauttia.

Pyrinkin keräämään rohkeuteni ja ottamaan askeleen kohti u-n-e-l-m-i-a - kukaan ei tule sitä puolestani tekemään. Kukaan ei ole sanonut, että matka olisi helppo tai että määränpää olisi selvä, haluan kuitenkin yrittää. Haluan opetella uutta ja rakentaa itselleni enempi itseni näköisen elämän.




Helpommin toteutettavia tavoitteita onkin säännöllisen liikunnan takaisin palauttaminen päiväjärjestykseen, sokerin syönnin vähentäminen, kasvisten lisääminen entisestään ruokavalioon sekä pidemmät yöunet. Vaikka ketäpä koitan tässä huijata? Asetan näitä samoja tavoitteita itselleni uudestaan ja uudestaan - että niin helppoja toteutettavia ne ovat. Onnistun niissä välillä paremmin, välillä huonommin. Ehkä niistä muistuttaminen auttaa kuitenkin pikkuhiljaa muuttamaan elintapoja?

Toiveita on myös konkreettisista matkoista maailmalle, Lappikin poroineen ja rekikoirineen kiinnostelee, mutta katsotaan kuljettaako elämä kuluvana vuonna mihin suuntaan?


Menestystä teille ihanat lukijani tähän alkaneeseen vuoteen ja kiitos, että olette olleet matkassani! <3


Olettekos tehneet itse lupauksia tälle vuodelle vai onko koko homma huuhaata?



maria xx


KUVAT ITSENÄISYYSPÄIVÄN ILOTULISTUKSESTA IMATRALTA




Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.