keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

mitä kuuluu?


Mitä teille kuuluu? Heräsin juuri talviunilta... no, ei vaikka blogi onkin ollut hiljaa kuukauden. KUUKAUDEN! Tähän luiskahti suunnittelematon blogitauko vähän niinkuin puskista. Hyvää kuitenkin kuuluu noin pääpiirteittäin, jos olette sitä pohtineet. Toivottavasti myös teillä elämä rullailee sopivan leppoisasti itselle mieluisalla tavalla. Hieman kainostellen toivon pääseväni taas sananparteen kiinni ja jokseenkin säännöllisen postailutahtiin ja aivonystyrät sykkyrällä toivon, että ette ole aivan minua unohtaneet (vaikka ehkä sen ansaitsisinkin).

Kuukaden aikana tapahtunutta - jaa-a - on vaikka ja mitä. Ihaninta lienee huimasti lisääntynyt valon määrä, asia jota kaikkialla ihmetellään vuodesta toiseen joka kerta yhtä innolla. Mutta onhan totta, että joka kerta se antaa uutta intoa ja energiaboostauksen pimeän talven jälkeen. Joka vuosi valon vaikutuksiin havahtuu yhtä huomaamatta.

 photo IMG_1646_zpsxuzjbvnq.jpg

 photo IMG_6939_zpstenprmus.jpg
Karhunjälki hangella


Joka vuosi päivitellään vähän ärtyneinä, kun huhtikuun alussa muutaman aurinkoisen päivän jälkeen sataakin lunta vaakatasossa. Ollaan niin innoissamme ja malttamattomina menossa päätä pahkaa kesään, että totuus taitaa vähän hämärtyä ja unohdetaan oikukkaiden säiden olevan osa kevättä. Seuraavaksi toivotaan sydän syrjällään, että edes juhannuksena olisi lämmin. Tai vappuna. Siitä mieleeni tulikin, että vappusimat eivät ole vielä tulossa - joka vuosi sama homma senkin kanssa.

Mutta ne ihanat, lämpimät kevätpäivät. Kun aurinko paistaa, linnut laulavat ja huomaat kevään ensimmäisen perhosen lepattelevan menemään. Kun saat kerätä pyykkinarulta ulkona kuivuneita pyykkejä ja ruohosipuli alkaa vihertää. Kun takki alkaa olla liikaa haravoidessa. Ihmisväen valtaa pieni kilpailuhenki "ensimmäisistä". Ensimmäinen perhonen, ensimmäinen sisilisko, ensimmäinen päivä ilman takkia, varvassandaaleissa, jäätelö, talviturkki.... 


 photo IMG_1611_zpsvfqx7bft.jpg


 photo IMG_1594_zpslbu7d6tc.jpg

Rakastan kevättä ja kaikkia sen mukanaan tuomia ilmiöitä. Tai en ehkä sitä vaakatasossa satavaa lunta tai vettä, mutta kai nekin on vain hyväksyttävä sellaisenaan.

Oli niitä kuulumisiakin vähän kerrottavana. Paitsi, että hämmästelimme tässä viikko pari takaperin pihapiirissämme liikuskellutta karhua, olen pohtinut tulevaisuutta. Olen ottanut pienen pieniä askelia kohti tuntematonta ja tunnen suunnatonta iloa noista pienistäkin askelista. Jostainhan matka on aloitettava. Puhkun intoa, mutta samaan aikaan vähän pelottaakin.

Kohti uutta tarvitsisi luotsata myös tätä blogia, sikäli mikäli aion jatkaa. Olen kuullut tarinoita, joissa blogien kuvatilat paukahtavat täyteen ja omalla kohdallani se on nyt. Tämän postauksen kuvat olivat aluksi niin epätarkkoja suttuja, että hylkäsin pariin otteeseen koko postauksen julkaisun. Nyt postauksen kuvat ovat sijoitettu muualle, mutta tiedostan tämän olevan hyvin väliaikainen ja hyvin hätäpäissään tehty ratkaisu. Koitan nyt siis selvittää itselleni vaihtoehtoja kuvien lataamiseksi jostain verkkopalvelusta, mutta suo tuntuu upottavalta ja loputtomalta. Olen pienesti harkinnut myös blogin siirtämistä muualle, mikä ei tietenkään olekaan sitten ihan pieni juttu. Voisiko nyt vaan iskeä kuvainnollinen salama, joka selvittäisi ajatukseni ja neuvoisi kuinka jatkaa...

 photo IMG_1642_zps4azvhfab.jpg 
Terveisin, karhu :D

 photo IMG_1650_zps7kscepn7.jpg


Kaikesta keväthuumasta huolimatta olen myös ollut tolkuttoman väsynyt - kevätenergiasta huolimatta. Tiedostan työasioiden henkisen kuormituksen, vaikka pyrinkin olemaan stressaamatta niistä. Silti huomaan niiden nakertavan ja lamauttavan - energiaa ei tunnu aina riittävän niihin itselle tärkeisiin asioihin. Nyt vielä kropassa ilmeisesti jyllää jokin pöpö (ehkäpä vanha tuttuni mykoplasma), sillä lenkilläkään ei oikein kulje. On päiviä joina jaksaa ja elämä tuntuu hyvälle kunnes taas seuraavana pieni ylämäki saa pulssin kiihtymään ihan liian korkeaksi, happi ei kulje eikä jalkakaan nouse.

Onnekseni hyvät asiat elämässä painavat vaakakupissa nyt sen verran, että kyllä nämä pienet peikot selättyy. Jos ei muuten niin asenteella (ja vappusimalla)!


maria

ps. Linkkiä sima- ja munkkiohjeeseen, jonka muutama vuosi sitten julkaisin - vielä ennättää!




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)